Luotaamassa olivat Riinan luona emännän lisäksi Katriina, Pauliina, Mirkka, Jani ja Kim sekä pienluotaamassa Enni ja Einari.
Mukan tavasta kuvata Lapin luonnon karua kauneutta olimme pitäneet, useimmat myös proosan joukkoon sirotelluista runoista. Teos nauttii arvostustamme myös yleissivistävänä kuvauksena maaseutuelämästä sodanjälkeisessä Peräpohjolassa. Olimme lukiessamme jääneet maistelemaan osuvia kielikuvia ja hauskoja murresanoja kuten pörrö (pöljä, hullu).
Muilta osin kirja sai keskuudessamme hieman ristiriitaisen vastaanoton. Kolmeen keskeiseen teemaan, seksuaalisuuteen, uskontoon ja kuolemaan liittyvien rajujen ja raadollisten tapahtumien rehellisen oloinen ja mässäilemätön, paikoin inhorealistinenkin tallentaminen oli saanut jotkut lukemaan melko neutraalilla otteella. Jotkut taas olisivat juuri läpitunkevan rumuuden takia saattaneet jopa jättää kirjan kesken, ellei se olisi ollut lukupiirikirjana.
Itse jäin miettimään, oliko Mukan uskonnollisuuden kuvaus orgioineen ja hyväksikäyttöön taipuvaisine matkasaarnaajineen pelkkää lestadiolaisiin kohdistettua provokatiivista fiktiota ja kaksinaismoralismin pilkkaa vai suorastaan 60-luvun paljastusdokumentti. Päädyimme pohtimaan, miten usein uskonnollisissa tilaisuuksissa päädytään seksuaaliviritteiseen transsiin ja miten on mahdollista, että nimenomaan syntien tunnustamisen yhteydessä voidaan tinkiä vielä yksi paikan päällä tehtävä lisäsynti samaan armopakettiin.
Seksuaalisuus on hetkellistä kiimaa. Merkityksellisimmästä suhteesta tarkimmat lukijat olivat sentään löytäneet häivähdyksen pitkäkestoisempaakin lämpöä. Toisaalta kohta, jossa päähenkilö, nuori nainen, päätyy käyttämään seksuaalisesti hyväkseen hädin tuskin teini-ikäistä poikaa, aiheutti pettymisen päähenkilöön ja herätti keskustelun siitä, onko kyseinen teko yleisen mielipiteen valossa nykyään tuomittavampi kuin oli julkaisuaikaan. Miten seksuaalisuuden normisto on ylipäätään muuttunut puolessa vuosisadassa?
Tiiviistä kyläyhteisöstä huolimatta teoksen hahmot ovat lopultakin kovin yksin. Naiset ovat vahvoja ja reheviä, he vuoroin lypsävät ja synnyttävät. Taajaan sivaltaa kuolema halki kylän, mutta koskettaa harvoja ja pian hallitsee vain sama luihin käyvä viima pimeältä selältä, jolta kalat ovat kaikonneet.
-Kim
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti