Salman Rushdie: Vimma (25.11.2003)

 
30.11.2003 - 22:51

Luotaajat kokoontuivat taas tiistaina; tällä kertaa käsittelyymme joutui
Salman Rushdien romaani Vimma. Paikalla Tintin luona Rushdieta ruotimassa
meitä oli seitsemän. Suurin osa oli lukenut teoksen kokonaan, osalla
lukuprosessi oli vielä kesken, ja osa ei ollut päässyt vielä alkua
pidemmälle.

Rushdieta pidettiin yleisesti melko vaikeana kirjailijana ja hänen
tapaansa kirjoittaa raskaana. Jonkunlaisia lukuvaikeuksia oli ollut
jokaisella paikalla olleella luotaajalla. Kuten Rushdien muutkin romaanit,
myös Vimma on tekstinä rönsyilevää ja vilisee monenlaisia varsin
korkeakulttuurisia viittauksia, joiden merkitystä pohdimme. Onko Rushdie
keskittynyt liiaksi todistamaan omaa akateemista erinomaisuuttaan ja
kykyään kierrättää luovalla tavalla muiden tekstejä? Luotaajat pitivät
Vimmaa kaikesta rönsyilystä huolimatta kuitenkin taitavasti rakennettuna
ja ehyenä kokonaisuutena. Romaanista jäi lukijalle käteen muutakin kuin
vakuuttuneisuus Rushdien oppineisuudesta.

Vimma herätti keskustelua myös nukketeemallaan ja naispuolisten
henkilöhahmojensa monitulkintaisella täydellisyydellä. Keskustelua käytiin
myös romaanin lopun "fantasiameiningeistä" sekä Rushdien käyttämistä
saippuaoopperamaisista koukuista. Kirjailijan muslimitausta ja teoksen
länsimaisuuskritiikki olivat myös herättäneet mielenkiintoa.
Seuraavan kerran Luotaajat kohtaavat sunnuntaina 18.1.2004 klo 19.
Yhteislähtö on klo 18.35 rautatieasemalta. Nähdään vaikkapa siinä
Minuuttibaarin kulmilla.

Ai niin, se seuraavalle kerralle luettava kirja! Sehän on siis tuo
Gertrude Steinin Ida. :)

-Tarja

Linn Ullman: Ennen unta (26.10.2003)

 
26.10.2003 - 22:50

Tapasimme eilen Katriinan luona kirjana Linn Ullmannin Ennen unta. Paikalla oli sopivasti seitsemän naista ja keskustelu rönsyili mukavasti. Romaani herätti monimuotoista analysointia, vaikka unenomaisuudessaan siihen oli ehkä hiukan vaikea pureutua. Puhuimme kirjassa usein esiintyvistä jaloista, avioliitosta, itsekkyydestä, valehtelusta. Päähenkilöä kohtaan tunnettiin niin sympatiaa kuin ärtymystä. Karin oli monen mielestä itsekäs, mutta toisaalta kirjan lopussa hän aikuistui, kun otti vastuun sisarensa lapsesta.

Julien ja Aleksanderin kohtalosta oltiin lähes yksimielisiä. Jännittävää oli huomata, miten erilaisia teemoja lukijat olivat kirjasta löytäneet: avioliitto, uskottomuus, itsekkyys, yksinäisyys. Kirjasta pidettiin; sitä pidettiin viihdyttävänä ja mukavana lukukokemuksena. Toisella lukukerralla asioiden ytimeenkin pääsi helpommin. Monet kirjan yhden kerran lukeneet taas sanoivat, että oli vaikeaa ruveta erittelemään sen tapahtumia. Välillä oli vaikeaa muistaa joitain yksittäisiä tapauksia, joista muut kertoivat.

Puhuimme paljon kirjan päähenkilön miessuhteista ja kirjan muistakin miehistä. Osan mielestä kirjan sivuhenkilömiehet olivat ärsyttävän helppoja Karinin valloituksille; mietittiin ovatko miehet aina niin helppoja ja ovatko miehet yleisesti helpompia kuin naiset. Osan mielestä kyllä, toiset olivat sitä mieltä, että koska naisten valloitusyritykset ovat harvinaisempia kuin miesten, miehet eivät ole tällaiseen käyttäytymiseen niin varautuneita kuin naiset ja siksi lähtevät naisen matkaan helpommin. Miesnäkökulmaa saadaksemme soitimme myös Sampolle :)
Seuraavat kirjaehdokkaat meille esitteli Riikka ja monien vaiheiden kautta päädyimme Salman Rushdien Vimmaan, joka on kirjailijan uusin teos vuodelta 2002.

Toivomme innokasta osanottoa ja ilmoittautumisia sekä Tintille että Riikalle, joka toimii illan emäntänä.

Viime kerrasta kiittäen,
Pauliina

Samuel Beckett: Mercier & Camier (14.9.2003)

22.09.2003 - 22:48

Luotaajat kokoontuivat 14.9 Pauliinan luona. Paikalla olivat tällä kertaa vain Katriina, Pauliina, Sampo ja uusi jäsen Riikka. Keskustelimme Samuel Beckettin kirjasta "Mercier & Camier". Beckettin huumori sekä aikamuotojen vaihtelu, lukujen välissä olevat tiivistelmät ynnä muut kirjalliset kikkailut herättivät keskustelua. Useimpien mielestä kirja oli melko raskasta ja monin paikoin synkkääkin luettavaa - se kun käsittelee Beckettille tyypillisiä teemoja eli kuolemaa, vanhuutta ja ihmisyyden ikäviä puolia. Kuitenkin kirjan lukeminen sai ainakin muutaman meistä hyvälle tuulelle, vaikka se käsitteleekin ikäviä asioita.

Seuraavaksi kirjaksi valitsimme Linn Ullmannin teoksen "Ennen unta". Tapaamme sunnuntaina 26.10 klo 18 Katriinan luona. Tarjoiluista vastaa Pauliina ja seuraavan kirjan esittelee... niin, kuka? :-) Sovittiinko me tästä ollenkaan, muistaako kukaan paikalla olleista? En jostain syystä kirjoittanut ainakaan mitään ylös. No joka tapauksessa, toivottavasti saavumme runsaslukuisena paikalle seuraavan kerran!

- Sampo

Don DeLillo: Esittäjä (25.5.2003)

10.06.2003 - 22:47

Hyvät Luotaajat,

Vihdoin minun ja kompuutterin tiet kohtaavat. On uskomatonta miten
tehokkaasti voi onnistua välttelemään näitä masiinoita... Pahoittelen!

Kokoonnuimme 25.5. Tarjan luona ja tällä kertaa käsittelimme Don
DeLillon romaania Esittäjä. Teos oli saanut hyvin ristivetoisen vastaanoton
eikä sitä pidetty välttämättä mitenkään erityisenä tapauksena. Muutama
lukija oli pitänyt romaanin alkua lupaavana ja pettynyt hieman lukiessaan
eteenpäin. Todettiin, että välissä olleet artikkelit olivat oivia ja hyvin
taustoittavia. Kiinnostavina pidettiin Kotkaa (tietenkin!!!) ja teoksen
päähenkilön valmistamaa esitystä, josta keskusteltiin vilkkaasti.
kertalukemalla romaanista oli jäänyt ehkä hieman häilyvä kuva - todettiinpa
sekin, että pienen kokonsa tähden kirja tulee helposti lukaistua.
Todettiin, että kirjassa oli paljon tarkoituksellista tyhjää, mikä ehkä
aiheutti juuri tuota utuisuutta. Laurenia pidettiin mielenkiintoisena ja
itsenäisenä hahmona. Näin kulki keskustelumme pääpiirteissään...

Seuraava Luotaajien kokoontuminen on vasta syksyllä 14.9. kl. 18.00
Pauliinan kotona. Isäntänä ja sihteerinä toimii seuraavaa
kirjaa ehdottanut Sampo. Tuvantarjoaja ehdottaa seuraavaa kirjaa.
Seuraavaksi luetaan Samuel Beckettin Mercier ja Camier (Mercier et Camier).
Toivotan omasta puolestani lehtevää kesää kaikille Luotaajille - viihtykää
Beckettin parissa!

Anne

Ursula le Guin: Osattomien planeetta (12.4.2003)

 

13.04.2003 - 22:45

Hipsansaa!

Luotaajat tapasivat eilen 12.4. Tintin luona Kruununhaassa. Paikalla olivat
Tarja, Anne, Sampo, Pauliina, Tintti ja Katriina. Osattomien planeetta oli
herättänyt lukijoissa huvitusta ja sitä pidettiin aika kliseisenä, vaikka
teosta arvioitaessa pitääkin tietysti muistaa sen kirjoittamisajankohta.
Anarreksen ja Urraksen vertailu ja yhteiskunnallinen tematiikka koettiin
mielenkiintoiseksi; pohdimme esimerkiksi sitä, onko Anarreksessa kyse
utopiasta vai dystopiasta. Anarreksen nimi herätti ärtymystä - kysehän ei
kuitenkaan ollut pohjimmiltaan anarkistisesta valtiosta. Anarreksen ja
Urraksen naisten jyrkkä vastakkainasettelu tuntui hupaisalta, samoin
feminististen kannanottojen vääntäminen rautalangasta. Totesimme kuitenkin,
että kirjan kaikkia hymyilyttäviä kohtia ei voi sälyttää Ursula le Guinin
harteille, vaan osasyynä kielen tökeryyteen on todennäköisesti huono
kääntäjä. Ankarasta kritiikistä huolimatta kaikki pitivät Osattomien
planeetan lukemista antoisana kokemuksena ainakin siksi, että harva oli
aiemmin lukenut scifiä.

Tapaamisessa oli mukana kaksi ensikertalaista, Sampo ja Pauliina, jotka
molemmat kertoivat hiukan myös lukutaustastaan. Lisäksi Tintti ja Sampo
kertoivat vielä näkemyksiään Rajatapauksista - Tintti piti kirjaa kauniin
eleettömänä, Sampo taas suhtautui siihen ristiriitaisesti, eikä pitänyt
kirjailijan tavasta kuvata asioita.

Seuraavan kerran tapaamme sunnuntaina 25.5. klo 18.00.
Seuraavaksi kerraksi valitsimme Annen neljä maanosaa kattavista
ehdotuksista Don DeLillon romaanin Esittäjä (alkuperäisteos The Body
Artist). Tämä 2001 ilmestynyt amerikkalainen romaani on viime aikojen
lukuvalinnoistamme poiketen ohuen ohut, runsaat sata sivua, joten ensi
kerralla ehkä olemme kaikki kerenneet lukea koko romaanin :)
Seuraavalla kerralla kirjaehdokkaat esittelee Sampo, ja sihteerinä &
tarjoiluvastaavana toimii Anne. Jos ette pääse tapaamiseen, muistattehan
ilmoittaa asiasta sekä Annelle että Tarjalle.
Antoisaa lukukokemusta!
Katriina

Ps. Seuraavaa tapaamista edeltävänä päivänä eli lauantaina 24.5. juhlitaan
Satakuntatalolla mun 22-vuotissynttäreitäni (oikea syntymäpäivä 26.5.), ja
olette kaikki lämpimästi tervetulleita - merkatkaahan kalentereihinne jo
nyt niin kauan kun/jos tuo päivä vielä on vapaa =)

Peter Hoeg: Rajatapaukset (16.3.2003)

 

16.03.2003 - 22:41

Hyvät Luotaajat!

Tapasimme tänään, jännittävänä vaali-iltana, mun luona ja keskustelimme
Peter Hoegin teoksesta Rajatapaukset. Paikalle pääsivät lisäkseni Tarja,
Anne, Merike, Tintti ja Riina. Riinalle tämä tapaaminen oli viimeinen
pitkään aikaan (nyyh), Riinahan lähtee 3.4. matkaoppaaksi Haniaan,
Kreetalle, vähintäänkin kolmeksi kuukaudeksi, joten Riina halusi huolehtia
tarjoilusta ja leipoi meille herkullista sienipiirakkaa.

Hoegin romaani oli herättänyt kaikissa ajatuksia, vaikka valitettavasti
kirjan lukeminen oli vielä aika monella kesken, muutamalla pahasti.
Päätimmekin jatkaa keskustelua vielä ensi kerralla, ennen seuraavan
romaanin käsittelyä. Silloin myös uusi jäsenemme Sampo, joka on lukenut
Rajatapaukset muttei päässyt mukaan tällä kertaa, pääsee kertomaan
näkemyksiänsä. Tällä kertaa keskustelimme mm. kirjan mielenkiintoisesta
näkökulmasta (tapahtumat nähty rajatapauksien silmin), koulukokeiluista,
yhteen malliin ahtamisesta ja ystävyyden & ihmissuhteiden
välttämättömyydestä.

Seuraava tapaaminen päätettiin pitää lauantaina 12.4. klo 19.00 --> Tintin
luona Kruununhaassa.Seuraavalla kerralla sihteerinä ja samalla siis tarjoiluvastaavana toimii
Tarja. Kirjan esittelijän unohdimme valita, mutta jos vain Annelle sopii
ja hän pääsee paikalle, niin ehdotan, että seuraavalla kerralla Anne
esittelee meille ehdokkaansa.

Jatkamme tosiaan hiukan Rajatapauksienkin käsittelyä, mutta pääpuheenaihe
tulee kuitenkin olemaan Ursula le Guinin teos Osattomien planeetta. Kirjaa
on saatavilla hyvin ainakin Kaupunginkirjastosta, hyllyssä sitä on tällä
hetkellä mm. Kulosaaressa, Oulunkylässä ja Maunulassa (jos joku haluaa
vaikka käydä tutustumassa Sydänkohtausten miljööseen ;)
Ja muistattehan/tiedättehän, että Kaupunginkirjastoa käyttäessä ei tarvitse
edes vaivautua itse siihen kirjastoon jossa kirja on, vaan voi tilata
kirjan netin kautta (http://www.helmet.fi/) haluamaansa kirjastoon ja käydä
ohikulkumatkalla hakemassa sen. Palvelu maksaa kyllä 0,5 euroa, mutta itse
ainakin maksan puoli euroa mielelläni, kun voin sen avulla vain poiketa
koulumatkalla Kirjakaapelissa hakemassa kirjan päivän tai parin kuluttua
tilaamisesta.

Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee paikalle ensi kerralla!
Lukuintoa,
Katriina

PS. Jos teillä on kavereita, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita
vapaamuotoisista kirjallisuuskeskusteluistamme, niin Luotaajiin voidaan
toki ottaa uusiakin jäseniä, kysykää ihmeessä mukaan!

Kari Hotakainen: Sydänkohtauksia (23.2.2003)

25.02.2003 - 22:40

Viimekertaisen tapaamisemme teema oli siis Kari Hotakaisen Sydänkohtauksia. Paikalla oli valitettavan vähän porukkaa, mutta keskustelu oli sitäkin kiivaampaa ja mielenkiintoista.

suurin osa paikalla olleista piti Hotakaisen huumorista ja osasi samaistua Raimon roolihahmoon. kirjan sanomasta syntyi monia mielikuvia: kannanotto työttömyyteen ja se, että ihminen, jolla ei varsinaisesti ole maailmassa paikkaa, luo itsellensä haasteita ja tarkoituksia ja saa täten itsellensä ja elämällensä luotua raamit. Raimon tapauksessa harrastuksesta tuli jopa pakkomiele. Oliko Raimo hulluuden rajamailla? Myös perheen tarkoitus tuli vahvasti esille. Perhe oli aito, jota kumpikin, sekä Ilona että Raimo, arvostavat.

Totesimme sen, että ne, jotka asennoituivat kirjaan alusta asti huumorimielellä, tykkäsivät siitä. Sitävastoin liian vakavasti otettuna, kirja tuotti ahdistusta ja mielipahaa. Tällöin aihe eikä kirja säväyttänyt ja kokonaisuus jäi jopa synkäksi ja pirstaloituneeksi.

Raimon eläessä omassa toivemaailmassaan, hänen vaimonsa Ilona on kirjan lähestulkoon ainoa realistinen hahmo. Kuitenkin naisasiat sivuutettiin lähes täysin kirjassa, vaikkakin elokuvantekijöille Ilona tuntui olevan suurempi uhka kuin Raimo.

Kirjan aloitus oli onnistunut, mutta loppua kokonaisuus hälveni. Lopun ratkaisu jopa muistutti hieman elokuvakäsikirjoitusta, kun Raimo saa pannusta päähänsä - pääsiköhän Raimo vihdoinkin draaman makuun, tahattomasti, mutta verisesti... Raimon ollessa onnellinen poikansa nimen esiintymisestä elokuvan lopputeksteissä osoitti, että hän palasi jollain lailla takaisin maan pinnalle.
Kirjassa oli hyviä hehkutuksia, mutta välillä myös turhia yliampumisia. Hauska kieli ja kielenkuljetus miellyttivät. Mieskuvaus todettiin mielenkiintoiseksi. Yllättävää oli myös se, kuinka hyvin Hotakainen osaa kuvailla mm. naisen seksuaalisuutta.

Hotakaisella on rankka tapa käsitellä aitoja olemassaolevia ihmisiä ja maalaa nämä hyvin tarkasti.

Tässäpä hiemän ajatuksia ja analyysejä. Kiitokset teille kaikille kuluneesta syksystä ja keväästä. On ollut suuri ilo ja nautinto päästä jakamaan ajatuksia kanssanne!

Tapaamisiin taas ensi syksyyn!

terv
Laura Reimaa

Rebecca Wells: Jumalaiset Jaja-siskot (17.1.2003)

 

18.01.2003 - 22:35

Heissuli kaikki Luotaajat!

Eilen tapasimme Jaja-siskojen teemalla. Läsnä oli myös aivan uusia
Luotaajia: Afrikantutkijat Tintti, Tarja ja Anne. Peruskalustosta
keskustelemassa olivat Katriina, Laura, Mirkka, Merike ja Riina. Tarjoiluna
oli jokaisen tuomista kasviksista ja hedelmistä tehtyjä tikkuja ja
hedelmäsalaattia sekä juomana Lauran ja Riinan tarjoamaa viiniä keskustelun
lutviuttamiseksi. Virallisen jaja-keskustelun jälkeen esittelimme itsemme ja
kerroimme vähän lempikirjoistamme. Suurin osa Luotaajista paljastui
himolukijoiksi lapsuudesta alkaen. Mukaan mahtui tosin myöhäisheränneitä
sekä niitä, jotka välillä ovat pitäneet pidempiä taukoja lukemisessaan.

Jumalaiset Jaja-siskot saivat keskusteluissamme kehuja ympäristön
kuvaamisesta. Joku piti sitäkin tosin kliseisenä ja lukijan nuoleskeluna.
(Tarja ja Mirkka) Myös ystävyyden kuvaaminen oli fyysisyydessään
onnistunutta ja sai monilta kehuja. Kritikkiä sai amerikkalainen naivi ja
kaikkea paisutteleva kirjoitustyyli.(Laura) Myös ystävyyden kuvaamista joku
piti kliseisenä ja jo aikaisemmin kuultuna.(Tarja) Juoni oli
ennaltaodotettavissa, mutta toisaalta lajityypilleen uskollinen ja naisten
romanttisuuden nälkää ruokkiva.(Katriina) Monet sivukertomukset olivat kyllä
meheviä tarinoita etelän elämänmenosta (Merike), mutta vähempikin olisi
riittänyt (Anne) Siirtymät nykyajasta menneeseen olivat kaavamaisia, vaikka
osin onnistuneita.(Anne) Perheväkivallalta olisi osa Luotaajista odottanut
enemmän raakuutta.(Mirkka) Näinkö tottuneita olemme väkivaltaan nykyaikana?

Laura antoi muille kolme vaihtoehtoa seuraavasta kirjasta ja äänestyksen
jälkeen valitsimme seuraavaksi teokseksi KARI HOTAKAISEN SYDÄNKOHTAUKSIA.
Ainakin joissain kirjastoissa sitä on saatava Helsingissä ja Espoossa.

Seuraava virallinen tapaaminen on Meriken luona perjantaina 24.2. klo 19.
Tavataan rautatieaseman edessä, Kaivokadun puolella, klo 18.40, josta
junalla Pasilaan.

Lisäksi Katriina kutsui Luotaajat mukaan Eeva Tikka iltaan Satakuntatalolle
12.2. klo 19.15. Katriina itse haastattelee kirjailijaa. Suotavaa olisi
lukea Eeva Tikan viimeisin novellikokoelma Haapaperhonen pohjustukseksi
iltaan.

Muutenkin on mukava, jos ilmoitat vähän etukäteen jos et pääse tulemaan
tapaamisiin!

Antoisia lukuhetkiä Hotakaisen ja Tikan parissa!
Terveisin
Riina