1.5.2016

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta (28.2.2016)

Eräänä helmikuisena, ehkäpä vähän vähemmän pitkän päivän iltana kokoonnuimme Pamin luokse keskustelemaan Kazuo Ishiguron Pitkän päivän illasta. Suurin osa oli lukenut kirjan ja yksi meistä oli katsonut siitä tehdyn elokuvan, joka tuntui hyvin uskollisesti toistavan teosta. 

Kokemuksemme kirjasta olivat positiivisia: tykkäsimme ja suosittelemme, vaikka huomasimme tulkinneemme päähenkilö Stevensin ja nti Keatonin välistä ihmissuhdetta eri tavoilla. Oliko se ystävyyttä vaiko enemmän? Totesimme, että hyvän tarinan merkki on se, että siitä voi tehdä monia tulkintoja. 

Stevensistä puhuimme paljon: hän oli mielenkiintoinen persoona, ehkä vietävissä oleva, vähän tyhmä, hovimestarin arkkityyppi, tyypillinen britti. Muutkin kirjan hahmot olivat moniulotteisia, eivät pelkkiä hyviksiä tai pahiksia, vaikka kirja käsittelikin sodan jälkeistä kahtiajakoa. 

Fiilikset kirjasta vaihtelivat: Alku oli ollut useammallekin tahmea. Joku kertoi kuitenkin, että kun tarinaan pääsi mukaan, odotti, että pääsisi lukemaan. Oli myös odotettu enemmän luokkayhteiskunnan kuvausta. Elokuvaa pidettiin visuaalisesti hienona aikamatkana. 

Tarina oli surullinen ja traaginen. Stevens meni tulkinnoissaan usein liian pitkälle, eikä esimerkiksi isän kuolemaan liittynyttä mielen tyyneyttä voinut mielestämme nostaa kirjassa esiintyneen ns. tiikeritarinan veroiseksi uroteoksi. Stevens kenties aivan aidosti ajatteli olleensa mukana ulkopolitiikassa ja hänen tarkoitusperänsä kyllä olivat hyviä, mutta hän tuntui epäonnistuvan toimissaan. Pahimmat ja tuomittavimmat teot eivät kuitenkaan olleet Stevensin ideoita ja hän katui myöhemmin joitain niistä, esimerkiksi juutalaisten erottamista. 

Totesimme kirjassa esiintyneen paljon syyllisten etsintää, mutta tavoitteena tuntui monella olleen rauha. Henkilöiden tarkoitusperät eivät kuitenkaan aina olleet selkeitä. Etsittiin, mutta ei tunnuttu löydettävän. 

---

Paikalla olivat Riina, Mirkka, Aino, Pauliina, Einari ja Konsta. Seuraava luodattava teos on Pablo Nerudan omaelämäkerta Tunnustan eläneeni. Päivä on vieläkin sopimatta! Oiskohan jo aika päättää? ;)