Franz Werfel: Kirje naisen käsialalla (19.5.2009)

29.05.2009 - 23:07

Servus luotaajat,
viime tiistaina teemana oli Franz Werfelin Kirje naisen käsialalla. Paikalla huikeat kuusi teoksen lukenutta!

Kirjassa huomiota oli herättänyt erityisesti naisen asema 1930-luvulla ja syyllisyyden tunne sekä poliittisella tasolla liittyen holokaustiin että yksityisellä ihmissuhteiden tasolla. Rikas perijätär Amelie ja yliopistolla uraa tehnyt Vera ovat hyvin vastakkaisia hahmoja, ja pohdimme miten olosuhteet ja perhetaustat olivat vaikuttaneet heidän toimintamalleihin ja ratkaisuihin. Päähenkilö Leonidas kameleonttimaisena ja selkärangattomana kiipijänä herätti negatiivisia viboja. Ihmettelimme hänen pinnallista suhtaumista elämään ja toisaalta sitä, miksei hän pystynyt irottaumaan ylellisestä elämätavasta, vaikka hän osittain tuntui haikailevan jonkin muun perään.
Tiivis kirja tarjosi siis reilusti pureskeltavaa.

Seuraavaksi luupin alla toinen pienoisromaani: Irène Némirovskyn Tanssiaiset. Tarina nousukkaista tämäkin - tällä kertaa tosin naisen käsialaa ja Pariisiin sijoittuen. Némirovsky oli Werfelin aikalainen.

Tervetuloa sankoin joukoin Tervasaareen ti 16.6. klo 17 (sateen sattuessa Espresso Edge Liisankadulla).

Tanssiaisten jälkeinenkin kirja saatiin jo sovittua: Einar Már Guðmundssonin Maanpäällisiä unelmia.

Peace,
Johanna

Rakel Liehu: Helene (5.4.2009)

29.05.2009 - 23:03

Luotasimme Helenen jo ajat sitten, mutta nyt vasta sihteeri on henkisesti kypsä kirjoittamaan yhteenvetoa tapahtumasta. Itse hän ei ole vielä lukenut kirjaa loppuun (tuleeko sitä päivää?).

Kaikki koolle päässeet (Riina, Johanna, Pauliina, Aino) pitivät kirjasta. Se oli ainakin teoksen lukeneiden mielestä runollinen, kaunis ja siten mukava lukukokemus. Pituutta ehkä hivenen kritisoitiin, sillä toistoa löytyi jonkin verran. Romaanissa oli kuvattu hienosti luomistyötä: ei liian opettavaisesti, vaan havainnollisesti. Liehu oli mielestämme tavoittanut Schjerfbeckin maalausten tunnelman. Taisimme todeta, että teos vaikutti realistiselta taidemaailman kuvaukselta.

Heleneä oli osittain aika hurja lukea, sillä se oli aika pessimistinen ja karu köyhän, yksinäisenkin ja ennen kaikkea menestystä saavuttamattoman taiteilijan kuvaus. Kuitenkin nykypäivänä S:n maalauksilla on huima arvo! Pohdimme kirjan kohtaamisia, ihmissuhdedraamaa, jota tuntui esiintyvän mielenkiintoisen paljon. Puhuimme myös Helenen perheen kaipuusta, herkkyydestä ja taipumuksesta masennukseen. Joku taisi ihmetellä sitä, miten ylpeä taiteilija oli nimenomaan lopunaikojen omakuvista, jotka ovat kuitenkin aika rumia, rujoja, lähellä kuolemaa. Toisaalta teos oli aika lopunaikoihin keskittynyt, sillä taiteilija ikään kuin muisteli elämäänsä ollessaan jo vanha. Mietimmekin, oliko tämä olevinaan eräänlainen päiväkirja tai muistelmateos.

Olimme sitä mieltä, että teoksesta voisi hyvin tehdä elokuvan, nettisivuston, johon liittäisi S:n maalausten kuvia sekä oppirompun koulukäyttöön. (Vastaan tietty tulisivat nuo tekijänoikeuskysymykset...) Antoisaa olisi ollut lukea teosta S:n maalauksista tehdyn kirjan kanssa. Onneksi Johanna toi Luotaajiin sellaisen mukanaan!

Yritän saada lomalla luettua kirjan loppuun! Se on minunkin mielestäni kyllä hyvä, mutta vaatii hidastempoisuudessaan sinnikkyyttä!
Pauliina