Christa Wolf: Kassandra (11.12.2006)

16.12.2006 - 09:57

Luotaajien tavatessa Etelä-Haagassa Christa Wolfin Kassandra-teoksen tiimoilta väkeä oli paikalla mukavasti: allekirjoittaneen lisäksi tapaamisen osallistuivat Leea, Inkeri, Riina, Anu sekä Anun kämppis Titta, joka sattui paikalle nälkäisenä ja päätti tarjolla olevien herkkujen houkuttelemana tehdä Luotaajien tapaamiseen iloisen kuokkavierailun.

Kirjan käsittely oli jokseenkin sekavaa, sillä Wolfin teos tuntui herättävän ihmisissä hämmennystä. Vanhat antiikin myytit olivat meille siinä määrin vieraita, että Wolfin yksityiskohtainen myyttien uudelleenkirjoitus oli monista tuntunut haasteelliselta seurattavalta. Yhtenä lukemista hankaloittaneena tekijänä mainittiin se, että teksti kuhisi henkilöhahmoja, jotka kantoivat sellaisia lukijalle vieraita nimiä, joista oli vaikea tehdä itse henkilöhahmoa koskevia johtopäätöksiä (esimerkiksi sukupuoli). Teoksesta käyty keskustelu jäi yleisen hämmennyksen vallitessa melko pintapuoliseksi, mutta seuraavia kysymyksiä nostimme kuitenkin esiin:

• Kun teksti on jonkin aiemman tekstin uudelleenkirjoitus, edellyttääkö sen avautuminen ehdottomasti myös taustatekstiä koskevaa tietoa ja ymmärrystä?
• Mitä uutta erilaiset uudelleenkirjoitukset voivat tuoda fiktioon? Onko niille tarvetta ja mikä oikeuttaa niiden olemassaolon?
• Osa meistä oli ennen Kassandraa lukenut suurella ihastuksella saman kirjailijan teoksen Medeia. Missä määrin tuo lukukokemus vaikutti Kassandran lukemisen kokemukseen? Kuinka samantyyppisiä teokset ovat? Ne meistä, jotka eivät olleet lukeneet Wolfin Medeiaa, näyttivät vaikuttuneen Kassandrasta enemmän kuin ne, jotka Medeian olivat lukeneet.
• Ja ennen kaikkea: kumpi kahdesta Troija-elokuvassa esiintyneestä näyttelijästä onkaan komeampi, Brad Pitt vai Orlando Bloom?

Seuraavan kerran Luotaajat kohtaavat Inkerin luona Pikku-Huopalahdessa 24.1.2007 klo 18. Tuolloin keskustellaan Ryszard Kapuscinskin teoksesta Imperiumi. Kirjan ehdottajana toimii ensi kerralla Anu, jos (toivottavasti kun!) hän työvuorojensa puitteissa pääsee tapaamiseen.

Pitäkää hyvä joulu ja viettäkää myös rattoisa uusi vuosi!

Nähdään ensi vuonna,

Tarja

-----------------------------------------------------------------------------------------------

Linkkejä:

Tietoa Troijan sodasta

Tietoa Christa Wolfista enkuks

Zoé Valdés: Nainen ja dollari (1.11.2006)

01.11.2006 - 00:21

Marraskuun ensimmäisenä ja talvisena iltanan keskustelimme kuuden osallistujan voimin kuubalaisesta romaanista Nainen ja dollari. Zoé Valdésin teosta oli luettu enimmäkseen vierastaen sen ronskista kielestä sekä absurdeista käänteistä johtuen. Ihmetystä herätti, miten teos lehdistössä vaikutti saaneen pelkästään positiivista palautetta. Meistä sen sijaan kukaan ei ollut valmis kehumaan varauksetta.

Teos oli kuitenkin herättänyt mieleenkiintoa Kuubaa kohtaan ja osittain muuttanutkin käsityksiä tästä valtiosta, jonka kuvaan maailmalla liittyy niin paljon kliseitä, että ulkopuolisen on vaikea nähdä mitkä niistä ovat edes lähelläkään todellisuutta. Romaani käyttää hyväkseen paljon kuubalaisen kulttuurin traditioita ja viittaukset eivät välttämättä helposti auenneet. Samoin oli teoksen satiirisuuden laita. Kuuban vallankumouksen piikittelyä ja epätoivosta nousevaa hirtehistä huumoria ei ole helppo ymmärtää pikaisella lukemisella. Kuten ei myöskään metafiktiivistä kerrontaa, jonka rakennetta myös yhteisvoimin vielä kerrattiin. Toisaalta juuri poikkeavien kerronnallisten ja kiellellisten ratkaisujen kautta romaani välttyy romantisoimasta köyhyyttä ja puutetta. Ansioita siis kirjalle löydettiin myös, mutta jouduttiin kyllä rapsuttamaan niitä esiin pinnan alta.

Maanantaina 11.12. klo 18.00 tarkastelussa Christa Wolfin teosta Kassandra. Tapaaminen silloin Tarjan luona.

Johanna
Linkki New York Timesin arvosteluun
Linkki Amazonin lukijakommentteihin
Linkki australialaisen tutkijan Adele Floodin arvosteluun

Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär (20.9.2006)

21.09.2006 - 00:15

Luotaajat kokoontuivat Pauliinan luokse keskustelemaan Tove Janssonin
Kuvanveistäjän tyttärestä. Keskiviikko illassa uudet luotaajat, viini ja
muutenkin maistuvat tarjoilut herättivät runsasta ja polveilevaa keskustelua
  kiinnostavasta kirjasta.
Kuvanveistäjän tyttären lapsen maailma nosti monen mieleen omia
lapsuusmuistoja. Kirjan mielikuvitusmaailma, epärationaali loogisuus,
pirullisuus ja lapsen mustavalkoinen maailmankatsomus ihastutti ja teki
lukemisesta vapauttavan kokemuksen. Monen mielestä sukeltaminen lapsen
maailmaan tuotti aluksi vaikeuksia. Joitakin ärsytti kirjan minän
pikkuvanhuus, isän ihailu ja ei-taiteen pilkkaaminen.

Kirjan tapahtumat saattoivat sijoittua useamman vuoden ajalle, koska eri
kappaleissa päähenkilön ajattelun kehittyneisyyden taso vaihteli. Iäksi
arvioitiin 6-8 vuotta, mutta todettiin myös, että kirjailijan pitkä etäisyys
lapsuudesta saattoi voimistaa kirjan fiktiivistä luonnetta. Yhteyksiä
muumeihin olivat monet löytäneet kirjan tunnelmista ja hahmoista, mutta
kirjan päähenkilön ja kirjailijan sukupuolisen suuntautuneisuuden yhteys ei
vakuuttanut läheskään kaikkia. Yhtä mieltä oltiin kuitenkin päähenkilön ja
perheen taiteellisuudesta.

Tauno nosti esille Luotaajissa joskus aiemminkin ideatasolle jääneen hyvän
kehitysvinkin: Luotaajat kaipaisivat webbisivuja tai keskustelufoorumia,
missä voisi lukea vanhoja kommentteja edellisistä luetuista kirjoista, ja
vinkata vaikka muista kirjoista, kirjatapahtumista tai kirja-arvosteluista.
Alla linkki viinikerhon keskustelupalstalle ja vuodatus.netin
blogi-sivustolle, mistä saattaa löytää muuten jonkun luotaajankin blogin.
Käykää katsomassa ja kommentoikaa kumpi olisi kenties parempi vaihtoehto,
vai halutaanko mitään ylipäätään nettiin.
http://www.setbb.com/viinikerho/viewforum.php?f=2&sid=846a3aa5f6febfe720a5a9129cf289db&mforum=viinikerho
http://www.vuodatus.net/

Seuraavaksi kirjaksi valittiin Johannan ehdotuksista Zoé Valdésin Nainen ja
dollari. Havannaan sijoittuvaa kirjaa löytyy hyvin kirjastoista. Seuraavan
kerran tavataan 1.11. klo 18.00.

Yhteislähtö rautatieasemalta aikataulujen alta klo 17.40. Johanna toimii
silloin sihteerinä ja emäntänä, meilaa tulostasi hänelle (osoite löytyy maililistalle lähetetystä viestistä). Tauno ehdottaa kirjoja.

Hyvät yöt ja antosia lukuhetkiä sekä mahdollisten tenttikirjojen että
Valdésin parissa!

Terkuin
Riina

Barbara Kingsolver: Myrkkypuun siemen (28.8.2006)

 

04.09.2006 - 01:14

Luotaajat kokoontui viikko sitten maanantaina, 28.8., minun eli Katriinan luona Etu-Töölössä. Paikalla itseni lisäksi Pauliina, Riina, Tarja ja uusi jäsen Johanna. Riina luki alkuluvun Eeva Tikan runoteoksesta, ja sen jälkeen keskustelimme Myrkkypuun siemenestä. Romaani oli luettu innolla, jopa addiktoituneena. Loppua kritisoitiin pitkittämisestä, ja jotkut henkilöhahmoista koettiin turhan stereotyyppisiksi. Teemat - fanaattisuus, kasvaminen, perhesuhteet, rakkaus, länsimaiden vastuu, yhteiskunta, fyysinen poikkeavuus, suvaitsevaisuus... - koettiin mielenkiintoisiksi, ja niistä syntyi mukavasti keskustelua.

Riinan lukuisista kirjaehdokkaista äänestimme seuraavaksi luettavaksi Tove Janssonin omaelämäkerrallisuutta ja fiktiivisyyttä sekoittavan teoksen Kuvanveistäjän tytär. Arvio kirjasta:
http://www.kiiltomato.net/?rcat=Kotimainen+proosa&rid=411

Tapaaminen on jo ke 20.9. eli reilun kahden viikon päästä, mutta kirja on lyhyt, vain 126 sivua, joten hyvin ehtii lukea. Teosta on hyllyssä useissa kaupunginkirjaston toimipisteissä. Saatavilla on myös äänikirja versio (kasetilla).
Tapaamispaikka on Pauliinan koti Kivikossa. Voitaisiin järkätä myös yhteislähtö: nähdään klo 17.20 rautatieaseman metroporteilla. Jos tiedät tulevasi yhteislähtöön, voit varmuuden vuoksi vinkata minulle, niin tiedän, ketä odottaa. Muistattehan myös ilmoittautua tarjoiluja varten illan emännälle (Pam) mieluiten vähintään paria päivää aiemmin.
Seuraavaa kirjaa ehdottaa Johanna. Sihteerinä toimii Riina. Toivottavasti saamme paikalle myös listalle liittyneitä uusia jäseniä.

Tapaamisiin!
Katriina

Yasunari Kawabata: Tuhat kurkea (10.5.2006)

 
14.05.2006 - 00:07

Luotaajat istuivat alas Kirjan ja ruusun päivänä 10.5 Leaan luona Töölössä.
Paikalla olivat Leea, Mirkka, Mira, Katriina, Anja ja Jenni.

Pohdinnan alla oli tällä kertaa Yasunari Kawabatan Tuhat kurkea. Teos
kietoutuu teesemonian ympärille ja käsittelee sen ympärille liittyviä
ajatuksia ja tapoja. Tarinan päähenkilö on nuori mies Kikuji ja tarinassa
kulkee vahvasti mukana eri-ikäisten naisten pieni joukko. Menneisyyden
haamut ovat vahvasti läsnä.
Pääosin kirjasta pidettiin, joskin muutama lukija oli puutunut kirjan
loppuvaiheessa. Kirjaa kuvailtiin mm seuraavilla sanoilla: ajaton, sujuva,
esteettinen ja harmoninen. Monet pitivät japanilaista kulttuuria kiehtovana
ja joku kokikin, että lukukokemuksen jälkeen voikin ymmärtää japanilaisten
ajattelutapaa paremmin. ”Kohtelias, pidättyväinen, mutta samalla aikaa
suora”, oli yksi tulkinta japanilaistesta kulttuurista. Mielenkiintoa ja
osittain myös kummastusta herättivät teeseremonian piirteet: oikeanlaiset
astiat, eleet ja puhetavat. Anja pohti, että astioihin tuntui liittyvät
jotain valtavan syvää, niiden merkitys oli erittäin suurta. Leea, Mirkka ja
Anja olivat myös nähneet elokuvan Geishan muistelmat ja peilasivat
kokemuksiaan myös siihen.

Kirjassa ihmissuhteet kietoutuivat toisiinsa. Pojalla on suhde isänsä
entiseen rakastajattareen ja naisen tytär ihailee isää ja niin edelleen.
Kuollut isä oli tietyllä tapaa kaiken yläpuolella: naiset ihailivat ja poika
kunnioitti. Kuitenkaan isä ei ollut, ainakaan luotaajien silmissä, elänyt
mitenkään esimerkillistä elämää pyörittäessaään useita naisia. Kysymyksiä
herätti se, miten tuossa kulttuurissa tuohon aikaan ylipäätään suhtauduttiin
rakastajiin ja myös miehen rooli(t) herättivät keskustelua. Joitakin
lukijoita ällötti koko kuvio ja Katriina pohti oliko suhde yksi tapa pojalle
tutustua kuolleeseen isäänsä, jota ei ollut kunnolla tuntenut. Luotaajat
innostuivat pohtimaan millainen päähenkilö Kikuji on. Häntä kuvailtiin
päämäärättömäksi, inhimilliseksi, välinpitämättömäksi ja naiiviksi.
Pohdimme myös voisiko muissa kulttuureissa olla tilanteita, joita voisi
verrata japanilaisten teeseremonioihin. Esimerkiksi englantilaisten
tanssijaiset tai suomalaisten saunarituaalit. Japanissa toisten puhuttelussa
käyvät hyvin ilmi hierarkiasuhteet toisin kuin Suomessa, jossa teitittelykin
on harvinaistunut. Ilmaan nostettiin kysymys, oliko käännöksessä menetetty
jotain alkuperäisestä jännitteestä, mutta toisaalta Eeva-Liisa Mantereen
käännöstä kiiteltiin. Intouduimme pohtimaan teitittely-kuvioita vielä
laajemmin Suomessa, Virossa, Saksassa ja Japanissa.

Seuraavan kerran kirjaksi äänestettiin Henry Millerin Kravun kääntöpiiri.
Kokoontuminen kesäisesti piknikillä Tervasaaressa, Kruunuhaan kupeessa,
tiistaina 20.6 kello 18. Sateen sattuessa varapaikkana on Miran koti.
Seuraavan kerran kirjoja ehdottaa Katriina.

”He panivat molemmat kulhot, shinon ja karatsun, rinnatusten. Heidän
katseensa kohtasivat, ja siirtyivät taas kulhoihin.
-Mieskulho ja naiskulho, sanoi Kikuji vähän hämillään.
Fumiko nyökkäsi ääneti.
Kikujista tuntui, kuin hänen sanoissaan olisi ollut outo sointi.
Karatsu oli aivan koruton. Se oli tuhkapuun lehden värinen, ja syvän vihreän
läpi hohti lämmin punerrus tai vain punan aavistus.
Kulho oli suippo ja laajeni alaosastaan voimakkaasti.
-Se oli varmaan isänne lempikulho, koska hän otti sen mukaansa matkoille.
Jotenkin se muistuttaa isäänne.
Oli uskaliasta puhua noin. Mutta Fumiko ei tuntunut sitä huomaavan.”
-Kawabata: Tuhat kurkea-

Tuomari Nurmio: Karvainen sielu (15.2.2006)

03.03.2006 - 00:02

Mirkkan analyysi:

Parrakas harppu

Olkoon niin
lähdetään siitä että sisälläsi asuu
kolmekymmentäkolmevuotias
parrakas nainen
jolla on Turun yliopiston loppututkinto
Entä sitten?
ei sen tarvitse merkitä sitä
että annat sen räyhätä öisin
kun yrität nukkua
Ja mikä oikeus sillä on
esittää ikäviä havaintoja
työtovereistasi siellä pankissa
Etkä pysty tukkimaan sen suuta?
Hyvä luoja Heikki
ole mies!
Et kai pelkää yhtä parrasta harppua?!

_Tuomari Nurmio_

Alla enemmän tai vähemmän paikkansa pitävä pöytäkirja edellisestä
tapaamisesta.

Jennin luona 15.2.:

Jenni: Olen kärsimätön lukija, en jaksa pysähtyä miettimään, se on huono
asia runojen kohdalla. Olisinkohan ymmärtänyt enemmän, jos olisin kuunnellut
enemmän Tuomari Nurmion musiikkia? Runot olivat rankkoja, mutta ihan kivoja.

Tarja: Olen havaitsevinani naisvihamielisyyttä teksteissä. Nämä ovat kovin
erilaisia kuin rocklyriikka, ehkä se huumori puuttuu. Suosikkini oli
raidallinen mies, ei ehkä niin runona, mutta hahmo oli niin hieno.
”Italialainen oopperalaulaja” halveksuu lihavuutta.

Helga: Onko tämä todella julkaistu 1994? Kuulostaa 70–80-luvulta. Silloin
esimerkiksi Raidallinen oli radikaali runo, se oli varmaan uutta ja hienoa,
että uskaltaa sanoa sperma. En usko, että kirjailija itsekään tietää mitä
haluaa sanoa.

Kommentoidaan runoa ”Jumala nukahti”
Jenni: Tuntuu pahalta lukea, kun vertaa mitä Tuntemattomasta sotilaasta on
sensuroitu.
Tarja: Onko järkeä vain raportoida maailman tila? Tuomari Nurmio vaikuttaa
besserwisseriltä, joka kertoo totuuksia muutaman tuopin jälkeen.
Mirkka: En pidä siitä, miten Nurmio päättää runonsa kahteen riviin, jotka
aina ”pilaavat” kaiken. Tiivistäminen on a ja o runoissa.
Jenni: Varma ykkönen on kyllä yläastetasoinen laatikkoruno.
Helga: Joka runossa on sana ”karva” vaikka siitä tulee likainen mielikuva.
Mirkka: Jos  on tarkoituskin antaa rankan jätkän kuva?
Muut: Nurmio haluaa  pitää neljän päivän sänki – vaikutelman.

”Istut nojatuolissa” tuo Jennille mieleen Mamban biisin Vanha valokuva.
Helga näkee siinä hieman naisenpilkkaa, päädyttiin kuitenkin yksissä tuumin
itseironiaan. (toivottavasti)

”Ruumiini karvat” Helgan ja Mirkan yksimielisellä tuomiolla tarkoittaa että
seksi on pahasta.

”Menevällä päällä”
Musta Sambo ja Nukke Nieminen ovat lastenlaulusta ”Menevällä päällä” Mirkka
piti tätä nonsenserunona, jossa tietyllä aiheella vain etsitään rimmaavia
sointuja. Jenni ja Tarja näkivät runossa ryyppyreissua ja huumetrippiä, ja
Jennin mielestä ”mongoloidi” oli turhan halveksuva sana.

Jääkaappirunosta jäi kokoontumisesta huolimatta epäselväksi ”Hank Williams”.
Onko se drinkki ja miten se sekoitetaan? Mirkka veikkasi jääkaapin
koneistoa. Pieleen meni: ystävämmä google kertoo: Hank Williams is the
father of contemporary country music. Eli nykyaikaisen countrymusiikin isä
se siellä sitten soitteli, siellä jääkaapissa.

Samuel Beckett: Molloy (10.1.2006)

10.01.2006 - 00:09

Tiistaina 10.1.2006 keskusteltiin Samuel Beckettin teoksesta Molloy. Analyysin kirjoittaminen on unohtunut/ teksti kadonnut. Mutta jos olit paikalla, lisääpä tähän infoa siitä, ketkä olivat mukana keskustelussa. Muitakin kommentteja voi toki lisätä, jos joku vielä illasta jotain muistaa :)