02.03.2009 - 20:50
Tällä kertaa luotaamassa oli reipas joukko
keskustelijoita. Paikalla oli myös
ruotsalais-englantilais-tansanialaistumassa oleva vahvistuksemme,
Katriina allekirjoittaneen sekä Ainon, Johannan, Millan ja Pauliinan
lisäksi. Kaikki olivat lukeneet ainakin osan kirjan yhdeksästä
novellista. Erilaisista lukutyyleistä johtuen yhden kaikkien lukeman
novellin poimiminen analyysin kohteeksi oli kuitenkin haastavaa.
Kirjassa on kolme väliotsikkoa: ”Itä”, ”Länsi” ja ”Itä,
länsi”. Näiden välisiä yhteyksiä ja eroja luotaajat yrittivät ratkaista.
Kuitenkin novellit on julkaistu alun perin erikseen, joten ehkä etsimme
turhaan kokonaisuutta.
Itä, länsi sai osakseen pääasiassa kehuja. Rushdien
tyyliä kehuttiin ja erityisesti ihailtiin hänen rohkeuttaan kirjoittaa
leikitellen ja itsevarmasti mielikuvitustaan käyttäen. Toisaalta joku
hieman kritisoi sitä, että kirjaa oli vaikea luokitella mihinkään
kategoriaan, kun novellien teemat ja aikakaudet vaihtelevat
historiallisesta novellista scifiin ja maagiseen realismiin. Rushdie
sekoittaa sujuvasti todellisuutta fiktiivisiin aineksiin ja saa lukijan
välillä hämmennyksiin. Erityisesti novellin Yorick Hamlet viittaukset
koettiin myös vaikeiksi ja ärsyttäväksikin, kun tuntui, että kirjailija
oletti lukijan olevan Shakespearen asiantuntija. Myös pitkät lauseet ja
monipolviset tarinanrakentelut saivat jotkut jättämään koko hämmennystä
herättäneen Yorickin KUKKO-JA-HÄRKÄ –tarinan kesken.
Luimme novellin Rubiinitohveleiden huutokaupassa ääneen. Se edusti kirjan osaa ”Länsi” ja kuvasikin länsimaista rahan valtaa melko osuvasti. Sen alkuosassa kuvattaan värikkäästi Ihmemaa Ozziin viittaavien Rubiinitohveleiden huutokauppaan kokoontuneita ostajia. Huutokaupan alkaessa alkaa vasta varsinainen tarina tekstin minän suhteesta elämänsä rakkauteen, serkkuunsa Galeen. Novellin lopussa ihmeelliset, onnea turvaa ja rakkautta luvanneet tohvelit jäävät päähenkilöltä kuitenkin ostamatta ja hän kokee itsensä vapaaksi. Rushdien suhdetta uskontoon ja fundamentalismiin pohtiessamme päädyimme vertailemaan Rubiinitohveleita Itä-puolen novelliin Profeetan hius.
Alun ”Itä”-novellit olivat luotaajien mielestä selkeämpiä ymmärtää ja noudattivat ainakin mielikuvissamme tuhannen ja yhden yön tarujen kuvausta. ”Länsi”-novellit olivat välillä liiankin monimutkaisia ja niissä oli paljon vaikeita sanoja. Ehkä Rushdie käytti tätä tyylikeinona vahvistaakseen kuvaa pirstaleisesta lännestä, jonka tieto on besserwissermäistä erilaisten termien, medioiden ja merkitysten sekamelskaa ja jota vaan on vaikeampi tajuta. Vaikka toisaalta koimme myös, että ”Idän” novellien merkitysten löytyminen saattoi meille, länsimaalaisille lukijoille, olla sekin haastavaa.
Luin itse tänään kirjan loppuun ja sen viimeisen
novellin Kosija. Katriinan epäilyistä huolimatta minusta käännös oli
tehty hyvin, kun muutamat olennaiset osat oli jätetty ilmeisesti
alkuperäiseen muotoonsa (kuten porter-courter ensimmäisen luvun
lopussa). Vahtimestarin puhetta olisi mielenkiintoista verrata kuitenkin
vähän lisää alkuperäiseen. Miten englanniksi kuuluu luvun 10
loppupuolelta vahtimestarin pisin kuultu lause ”Herrat herrat ei herrat
nämä ei B:n naiset herrat B:n naiset ylhäällä kolmannessa kerroksessa
B:n maharaja myös herrat Jumalan totuus äidin hauta minä vannon.”? Koska
osa luotaajista oli lukenut kirjan englanniksi, toivoisin, että joku
voisi kommentoida!
Seuraavalla kerralla luodattavana on Rakel Liehun
Helene. Tapaamme torstaina 2.4. klo 17 Pauliinan luona. Ehdottajalla eli
Pauliinalla oli esittelyssä erilaisia äänikirjoja, mutta teoksen voi
myös perinteisesti lukea. Ehkä saamme aikaiseksi jotain keskustelua myös
Helene Schjerfbeckin teoksista. Seuraavana kirjan ehdottajana on
Johanna. Nähdään silloin! Sekavista muistiinpanoistaan ylös kirjasi
Riina