Viime viikolla kokoonnuimme Janin luokse luotaamaan Märta Tikkasen teosta Kaksi - kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta. Paikalla olivat Jani, Riina, Mirkka, Jenni, Pauliina, Aino, Enni sekä vauva.
Vaikka olimme pääsääntöisesti pitäneet kirjasta, totesimme jo aiemmin havaitsemanne ilmiön: omaelämäkerrallisista keskustelua syntyy piirissämme yleensä vähemmän. Kenties se johtuu tunteesta, ettei toisen elämää tai kokemuksia voi ruotia samalla tavalla kuin tavallista kaunokirjallista romaania. Tapahtumat, tunnelmat ja kokemukset ovat kumminkin kirjoittajan näkökulmasta aitoja.
Kirjailijan kuvauksessa avioliitostaan on jotain inhimillistä ja vieläkin ajankohtaista. Kansien välissä oli liki kolmekymmentä vuotta avioliiton ylä- ja alamäkeä. Vuosiin kietoutuu teemoja niin rakkaudesta, kirjoittamisesta, lapsista, alkoholismista, feminismistä, sairastumisesta kuin ruomenruotsalaisista kulttuuripiireistä. Pariskunnan tapa käydä dialogia parisuhteestaan kirjojen välityksellä herätti myös kiinnostusta lukea joku toinenkin Tikkasten teos. Muutama meistä oli jo Vuosisadan rakkaustarinan lukenut aiemmin.
Kirjailijan kuvauksessa avioliitostaan on jotain inhimillistä ja vieläkin ajankohtaista. Kansien välissä oli liki kolmekymmentä vuotta avioliiton ylä- ja alamäkeä. Vuosiin kietoutuu teemoja niin rakkaudesta, kirjoittamisesta, lapsista, alkoholismista, feminismistä, sairastumisesta kuin ruomenruotsalaisista kulttuuripiireistä. Pariskunnan tapa käydä dialogia parisuhteestaan kirjojen välityksellä herätti myös kiinnostusta lukea joku toinenkin Tikkasten teos. Muutama meistä oli jo Vuosisadan rakkaustarinan lukenut aiemmin.
Puhuimme myös kirjallisuuden kääntämisen haasteellisuudesta ja siitä, miten säilyttää käännöksessä alkuperäinen vire ja sävy.
Seuraava kirjaa valittaessa käytimme vaihteeksi Hesarin klassikkoautomaattia, jonka avustuksella kirjaksi valikoitui Aino Kallaksen Sudenmorsian. Tapaamme Riinan luona 6.2. Märta Tikkasen kirjan tunnelmiin palaamme vielä 13.3. ja menemme tuolloin Kansallisteatteriin katsomaan näytelmää Vuosisadan rakkaustarinat.
Henrik ja minä elimme suunnattoman lähekkäin, hengitimme samaa ilmaa, välillämme ei ollut lainkaan tilaa. Unelmamme että saamme nukahtaa ja herätä yhdessä, löytää toisemme yhteisissä lapsissamme oli täyttynyt, me voimme nähdä toisemme vuorokauden kaikkina aikoina, koskettaa toisiamme, olla yhdessä, puhua yötä päivää jos halusimme.
Silti tuntui kuin tukehtuisi.
Märta Tikkanen: Kaksi - Kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta
