Katri Lipson: Kosmonautti (15.11.2009)

23.11.2009 - 22:06

Tervehdys pimeään!

Luotaajat kokoontuivat 15.11. Paikan päällä ennätysmäärä osallistujia (sekä syötävää): Riina, Tapio, Johanna, Mirkka, Mika, Katriina, Aino, Riitta, Pauliina, Enni, Jenni ja Teresa.

Kosmonauttia pidettiin lukemisen arvoisena ja kiinnostavana sekä kielellisesti taitavasti toteutettuna, toisaalta sen arveltiin kuitenkin unohtuvan mielestä melko nopeasti. Kirjan kerronta on aukkoinen ja jättää lukijalle tulkinnan varaa. Eri näkemyksiä oli mm. siitä, saiko opettajaansa ihastunut Serjoza vastakaikua vai arvostiko opettaja häntä vain hyvänä oppilaana.
Tarinan sijoittumista köyhään Murmanskiin pidettiin osittain onnistuneena. Toisten mielestä taas neuvostoliittoankeus vaikutti päälleliimatulta. Ihmisten henkilökohtaisten suhteiden monimutkaisuus ja kommunkaation vaikeus oli kuvattu hyvin. Yksimielisyys vallitsi kuitenkin siitä, että kaikki tarinan säikeet (esim. dokumenttiohjaajan junamatka) eivät olleet tarpeellisia. Romaani tarjosi kerronnallisen rakenteensa sekä tarinansa kautta pureskeltavaa, mikä ei ole juuri koskaan huono asia.

Seuraavaksi luettavaksi valittiin Ray Bradburyn romaani Fahrenheit 451 (julk. 1953). Tapaaminen Ainolla maanantaina 4.1.2010 klo 17.
Voikaa hyvin ja muistakaa lukea :)

johanna

Pablo Tusset: Parasta mitä voisarvelle voi tapahtua (4.10.2009)

23.10.2009 - 20:17

Pauliinan luona lokakuun alussa luotaamaan kokoontuivat Riina, Johanna, Teresa, Mirkka, Pauliina sekä minä ja mukana hyöri myös yksi hampaallinen olmi. Tällä kertaa tarkastelussa oli nettiäänestyksellä valittu Pablo Tussetin esikoisteos Parasta mitä voisarvelle voi tapahtua.

Kirjan todettiin olleen nopeaa ja kevyttä luettavaa ja siitä oli ihan pidettykin, mutta päähenkilö Pablo koettiin ärsyttävänä. Esille tuli syytöksiä sovinistisuudesta, mutta pitkän keskustelun päätteeksi totesimme ylipainoisen antisankarin sovinistisuuteen syyttömäksi, sillä hän oli enemmänkin vain itsekäs ja kohteli kaikkia huonosti, naisia melkeinpä paremmin kuin miehiä. Naiset oli teoksessa kuvattu kuitenkin hyvin pintapuolisesti ja kaikki hahmot oli kovin stereotyyppisiä.

Viihdyttävän kirjasta teki sen huvittavat osuudet. Poimimme esimerkiksi päähenkilön kohtaamisen pikkulapsen kanssa:

"Kauhistus: otuksella ei ole hampaita.
Pelosta pahoinvoivana yritän olla kiinnittämättä huomiota kummajaiseen ja loikkaan sen yli. Kälyni on ilmeisesti tottunut olmiin ja kumartuu minkäänlaista inhoa osoittamatta nostamaan sen syliinsä, jolloin otus ilmiselvää älynpuutetta osoittaen alkaa kurluttaa ja taputtaa käsiään ilman näkyvää syytä."

Pablo paljastui kuitenkin ihan fiksuksi ja filosofiseksi, mutta on vain äärettömän hedonistinen ja esimerkiksi toteaa matkailun ja lukemisen olevan pelkkää itsepetosta, eikä siksi moisia turhuuksia enää harrastakaan. Kirjan loppuratkaisu jäi vähän hämäräksi, mutta löysimme tapahtumista jopa kasvutarinan päähenkilön ja tämän vastakohtaisen veljen välien lähennyttyä vaikeuksien kautta. Teoksen loppuosa myös hieman perustelee Pablon elämässään tekemiä erikoisia valintoja ja lopulta totesimme, että tällä Pablolla on valinnoissaan joku ihan hyväkin pointti.

Luotaajat kokoontuvat seuraavan kerran 15.11. klo 16 Riinalla (osoitteessa X) ja luodattavana kirjana on Katri Lipsonin Kosmonautti, joka on voittanut mm Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon.
Mukavaa viikonloppua ja kirjamessuja !

Terveisin Aino

Irène Némirovsky: Tanssiaiset (16.6.2009)

10.08.2009 - 16:57

Viimeksi luimme kesäkuun alkajaisiksi Irène Némirovskyn Tanssiaiset. Se oli lyhyt mutta innokasta keskustelua herättänyt tarina tanssiaisten valmisteluista ja samalla murrosikäisen tytön suhteesta vähän onnettomaan ikuista nuoruutta tavoittelevaan äitiinsä. Kannattaa lukea itse!

Seuraavaksi luotaamme Einar Már Guðmundssonin Maanpäällisiä unelmia keskiviikkona 19.8. klo 17 joko Tervasaaressa Liisankadun päässä tai Espresso Edgessä Liisankadun melkein toisessa päässä. Ainon pitäisi olla kirjanehdottaja.

Vähän vielä lomasekaisin terveisin
Riina

Franz Werfel: Kirje naisen käsialalla (19.5.2009)

29.05.2009 - 23:07

Servus luotaajat,
viime tiistaina teemana oli Franz Werfelin Kirje naisen käsialalla. Paikalla huikeat kuusi teoksen lukenutta!

Kirjassa huomiota oli herättänyt erityisesti naisen asema 1930-luvulla ja syyllisyyden tunne sekä poliittisella tasolla liittyen holokaustiin että yksityisellä ihmissuhteiden tasolla. Rikas perijätär Amelie ja yliopistolla uraa tehnyt Vera ovat hyvin vastakkaisia hahmoja, ja pohdimme miten olosuhteet ja perhetaustat olivat vaikuttaneet heidän toimintamalleihin ja ratkaisuihin. Päähenkilö Leonidas kameleonttimaisena ja selkärangattomana kiipijänä herätti negatiivisia viboja. Ihmettelimme hänen pinnallista suhtaumista elämään ja toisaalta sitä, miksei hän pystynyt irottaumaan ylellisestä elämätavasta, vaikka hän osittain tuntui haikailevan jonkin muun perään.
Tiivis kirja tarjosi siis reilusti pureskeltavaa.

Seuraavaksi luupin alla toinen pienoisromaani: Irène Némirovskyn Tanssiaiset. Tarina nousukkaista tämäkin - tällä kertaa tosin naisen käsialaa ja Pariisiin sijoittuen. Némirovsky oli Werfelin aikalainen.

Tervetuloa sankoin joukoin Tervasaareen ti 16.6. klo 17 (sateen sattuessa Espresso Edge Liisankadulla).

Tanssiaisten jälkeinenkin kirja saatiin jo sovittua: Einar Már Guðmundssonin Maanpäällisiä unelmia.

Peace,
Johanna

Rakel Liehu: Helene (5.4.2009)

29.05.2009 - 23:03

Luotasimme Helenen jo ajat sitten, mutta nyt vasta sihteeri on henkisesti kypsä kirjoittamaan yhteenvetoa tapahtumasta. Itse hän ei ole vielä lukenut kirjaa loppuun (tuleeko sitä päivää?).

Kaikki koolle päässeet (Riina, Johanna, Pauliina, Aino) pitivät kirjasta. Se oli ainakin teoksen lukeneiden mielestä runollinen, kaunis ja siten mukava lukukokemus. Pituutta ehkä hivenen kritisoitiin, sillä toistoa löytyi jonkin verran. Romaanissa oli kuvattu hienosti luomistyötä: ei liian opettavaisesti, vaan havainnollisesti. Liehu oli mielestämme tavoittanut Schjerfbeckin maalausten tunnelman. Taisimme todeta, että teos vaikutti realistiselta taidemaailman kuvaukselta.

Heleneä oli osittain aika hurja lukea, sillä se oli aika pessimistinen ja karu köyhän, yksinäisenkin ja ennen kaikkea menestystä saavuttamattoman taiteilijan kuvaus. Kuitenkin nykypäivänä S:n maalauksilla on huima arvo! Pohdimme kirjan kohtaamisia, ihmissuhdedraamaa, jota tuntui esiintyvän mielenkiintoisen paljon. Puhuimme myös Helenen perheen kaipuusta, herkkyydestä ja taipumuksesta masennukseen. Joku taisi ihmetellä sitä, miten ylpeä taiteilija oli nimenomaan lopunaikojen omakuvista, jotka ovat kuitenkin aika rumia, rujoja, lähellä kuolemaa. Toisaalta teos oli aika lopunaikoihin keskittynyt, sillä taiteilija ikään kuin muisteli elämäänsä ollessaan jo vanha. Mietimmekin, oliko tämä olevinaan eräänlainen päiväkirja tai muistelmateos.

Olimme sitä mieltä, että teoksesta voisi hyvin tehdä elokuvan, nettisivuston, johon liittäisi S:n maalausten kuvia sekä oppirompun koulukäyttöön. (Vastaan tietty tulisivat nuo tekijänoikeuskysymykset...) Antoisaa olisi ollut lukea teosta S:n maalauksista tehdyn kirjan kanssa. Onneksi Johanna toi Luotaajiin sellaisen mukanaan!

Yritän saada lomalla luettua kirjan loppuun! Se on minunkin mielestäni kyllä hyvä, mutta vaatii hidastempoisuudessaan sinnikkyyttä!
Pauliina

Salman Rushdie: Itä, länsi (1.3.2009)

02.03.2009 - 20:50

Tällä kertaa luotaamassa oli reipas joukko keskustelijoita. Paikalla oli myös ruotsalais-englantilais-tansanialaistumassa oleva vahvistuksemme, Katriina allekirjoittaneen sekä Ainon, Johannan, Millan ja Pauliinan lisäksi. Kaikki olivat lukeneet ainakin osan kirjan yhdeksästä novellista. Erilaisista lukutyyleistä johtuen yhden kaikkien lukeman novellin poimiminen analyysin kohteeksi oli kuitenkin haastavaa. Kirjassa on kolme väliotsikkoa: ”Itä”,  ”Länsi” ja ”Itä, länsi”. Näiden välisiä yhteyksiä ja eroja luotaajat yrittivät ratkaista. Kuitenkin novellit on julkaistu alun perin erikseen, joten ehkä etsimme turhaan kokonaisuutta.

Itä, länsi sai osakseen pääasiassa kehuja. Rushdien tyyliä kehuttiin ja erityisesti ihailtiin hänen rohkeuttaan kirjoittaa leikitellen ja itsevarmasti mielikuvitustaan käyttäen. Toisaalta joku hieman kritisoi sitä, että kirjaa oli vaikea luokitella mihinkään kategoriaan, kun novellien teemat ja aikakaudet vaihtelevat historiallisesta novellista scifiin ja maagiseen realismiin. Rushdie sekoittaa sujuvasti todellisuutta fiktiivisiin aineksiin ja saa lukijan välillä hämmennyksiin. Erityisesti novellin Yorick Hamlet viittaukset koettiin myös vaikeiksi ja ärsyttäväksikin, kun tuntui, että kirjailija oletti lukijan olevan Shakespearen asiantuntija. Myös pitkät lauseet ja monipolviset tarinanrakentelut saivat jotkut jättämään koko hämmennystä herättäneen Yorickin KUKKO-JA-HÄRKÄ –tarinan kesken.

Luimme novellin Rubiinitohveleiden huutokaupassa ääneen. Se edusti kirjan osaa ”Länsi” ja kuvasikin länsimaista rahan valtaa melko osuvasti. Sen alkuosassa kuvattaan värikkäästi Ihmemaa Ozziin viittaavien Rubiinitohveleiden huutokauppaan kokoontuneita ostajia. Huutokaupan alkaessa alkaa vasta varsinainen tarina tekstin minän suhteesta elämänsä rakkauteen, serkkuunsa Galeen. Novellin lopussa ihmeelliset, onnea turvaa ja rakkautta luvanneet tohvelit jäävät päähenkilöltä kuitenkin ostamatta ja hän kokee itsensä vapaaksi. Rushdien suhdetta uskontoon ja fundamentalismiin pohtiessamme päädyimme vertailemaan Rubiinitohveleita Itä-puolen novelliin Profeetan hius.

Alun ”Itä”-novellit olivat luotaajien mielestä selkeämpiä ymmärtää ja noudattivat ainakin mielikuvissamme tuhannen ja yhden yön tarujen kuvausta. ”Länsi”-novellit olivat välillä liiankin monimutkaisia ja niissä oli paljon vaikeita sanoja. Ehkä Rushdie käytti tätä tyylikeinona vahvistaakseen kuvaa pirstaleisesta lännestä, jonka tieto on besserwissermäistä erilaisten termien, medioiden ja merkitysten sekamelskaa ja jota vaan on vaikeampi tajuta. Vaikka toisaalta koimme myös, että ”Idän” novellien merkitysten löytyminen saattoi meille, länsimaalaisille lukijoille, olla sekin haastavaa.  

Luin itse tänään kirjan loppuun ja sen viimeisen novellin Kosija. Katriinan epäilyistä huolimatta minusta käännös oli tehty hyvin, kun muutamat olennaiset osat oli jätetty ilmeisesti alkuperäiseen muotoonsa (kuten porter-courter ensimmäisen luvun lopussa). Vahtimestarin puhetta olisi mielenkiintoista verrata kuitenkin vähän lisää alkuperäiseen. Miten englanniksi kuuluu luvun 10 loppupuolelta vahtimestarin pisin kuultu lause ”Herrat herrat ei herrat nämä ei B:n naiset herrat B:n naiset ylhäällä kolmannessa kerroksessa B:n maharaja myös herrat Jumalan totuus äidin hauta minä vannon.”? Koska osa luotaajista oli lukenut kirjan englanniksi, toivoisin, että joku voisi kommentoida!

Seuraavalla kerralla luodattavana on Rakel Liehun Helene. Tapaamme torstaina 2.4. klo 17 Pauliinan luona. Ehdottajalla eli Pauliinalla oli esittelyssä erilaisia äänikirjoja, mutta teoksen voi myös perinteisesti lukea. Ehkä saamme aikaiseksi jotain keskustelua myös Helene Schjerfbeckin teoksista. Seuraavana kirjan ehdottajana on Johanna. Nähdään silloin! Sekavista muistiinpanoistaan ylös kirjasi Riina

Lionel Shriver: Poikani Kevin (1.2.2009)

09.02.2009 - 16:24

Luotaajat (Aino, Mirkka, Pauliina ja Riina) kokoontuivat jo viikko sitten Pauliinan luona. Silloin keskusteltiin koulusurmista, ilkeistä lapsista ja lasten kasvatuksesta vähän laajemminkin, sillä vain kaksi neljästä oli lukenut Lionel Shriverin Poikani Kevinin. Shriver vaikutti kirjan perusteella taitavalta tarinankertojalta, sillä Kevinin kertomus piti mukanaan "loppuhuipennukseen" ja onnistuneeseen yllätykseen asti. Koulusurmaajan äidin kirjoittamat kirjeet aviomiehelleen tekivät tarinasta varsin todentuntuisen, vaikka paikoitellen pojan ilkeys koetteli uskottavuuden rajoja. Kirjan opetuksen voisi olla ettei kannata hankkia lapsia oman olemassaolon tarkoitusta ratkaisemaan eikä lapsille kannata teeskennellä. Siitä jää kiinni.

Seuraava luodattava kirja on Salman Rushdien Itä, Länsi. Takakansi lupaa: "Yhdeksän novellia idästä ja lännestä, niiden kuvitelluista eroista ja salatuista yhtäläisyyksistä" eli mukaan kannattaa tulla keskustelemaan, jos vaikka ehtisi vain yhden novellin lukea. Tavataan sunnuntaina 1.3. klo 17.00 mun luona Runeberginkadulla.

Tervetuloa kaikki!
Terveisin
Riina

Yasmina Khadra: Attentaatti (16.11.2008)

16.01.2009 - 17:53

Yasmina Khadran Attentaatti oli herättänyt sunnuntain luotaajissa (Milla, Jenni, Aino, Pauliina ja allekirjoittanut) pääosin positiivisen reaktion. Israelilaisten ja palestiinalaiseten konfliktia käsittelevä teos herätti päällimmäisenä kysymyksiä siitä, kuinka uskottava teos on. Osittain teoksen uskottavuutta haittasi ainakin Hollywood-elokuvamaisuus ja käännökseen liittyvät ongelmat. Osa hahmoista, paikoista ja dialogista tuntuivat liioitelluilta ja stereotyyppisiltä. Kirja onnistui kuitenkin käsittelemään konfliktia ruohonjuuritasolla ja nostamaan esille koston kierteen problematiikan myös kerronallisilla ratkaisuilla. Päähenkilö Aminin hämmennys vaimonsa ratkaisusta kuvaa varmasti osittain konfliktista kaukana olevan hankaluuksia ymmärtää, miksi iskujen kierre tuntuu jatkuvan ja jatkuvan.

Luotaajat kohtaavat seuraavan kerran vuonna 2009. Lionel Shriverin romaani Poikani Kevin on aiheena sunnuntaina 1.2. Pauliinalla.

Rauhaa ja rakkautta!
Johanna