Roald Dahl: Rakkaani, kyyhkyläiseni (23.11.2011)

24.11.2011 - 12:40

Mikä olisikaan parempi tapa viettää synkeää marraskuista iltaa kuin istahtaa teekupposen äärelle keskustelemaan kirjallisuudesta ja sen sivussa muustakin maailmanmenosta. Riinan, Mirkan ja Jennin luodattavana oli tällä kertaa Roald Dahlin mustan huumorin jännitysnovelleja teoksesta Rakkaani, kyyhkyläiseni. Teoksen on suomentanut Pentti Saarikoski.

Novellit olivat ihanan hykerryttäviä ja hieman irrotteleviakin. Lastenkirjailijana paremmin tunnettu Dahl saanut novelleihin jotain lastenkirjoistaan tuttua hulvattomuutta. Osa, kuten Vuokraemäntä ja Nahka, olivat melko kammottavia ja julmia. Pidimme ”paha saa palkkansa” -asenteesta, kuten novellissa Pastorin huvi, jossa antiikkikauppias saa lopulta näpäytyksen huviteltuaan huijaamalla maalaisia. Muutamat novellit, kuten Lampaalla teurastettu ja Myrkky, tuntuivat hieman raakileilta tai sitten emme vain ymmärtäneet niitä kyllin hyvin. Useassa novellissa kuvattiin pariskuntia ja näissä sukupuoliroolit olivat varsin perinteisiä. Tämä selittyy osin varmasti novellien julkaisuajankohdalla (vuosina 1953 ja 1960). Erityistä myhäilyä meissä herätti novelli Maailmanmestari, jossa kaverukset Claud ja Gordon metsästävät fasaaneja melko omintakeisin menetelmin.

Seuraavan kerran tapaamme keskiviikkona 4. tammikuuta Riinalla kello 16.30. Kirjana on Peter Franzénin esikoisteos Tumman veden päällä. Tervetuloa kaikki!
Jenni

Riina Katajavuori: Kerttu ja Hannu (4.10.2011)

07.10.2011 - 11:56

Tällä kertaa istuimme Riinan pöydän ääreen nauttimaan Silakkamarkkinasaaliita ja luotaamaan Riina Katajavuoren runoja teoksesta Kerttu ja Hannu. Paikalle olivat saapuneet Riina, Mika, Mirkka, Jenni, Johanna ja juniorijäsen Jarno.

Teoksen runoista jotkut olivat hauskoja, jotkut ärsyttäviä epäselvine viittauksineen ja metaforineen. Kokonaisuutta ei kukaan tainnut pitää erityisen sykähdyttävänä. Sen tapaamisessamme totesimme, että monet runot kuulostivat äänen luettuna paremmilta. Joissain kirjastoissa teos oli luokiteltu nuorten puolelle ja ainakaan äkkiseltään emme keksineet syytä tälle. Meistä runot eivät tuntuneet mitenkään erityisesti juuri nuorille suunnatuilta.

Olimme kenties teoksen nimen pohjalta odottaneet juonellisempaa kokonaisuutta ja meitä hämäsi Aaron puuro -osion irrallisuus. Mielenkiintoisinta teoksessa oli Kertun ja Hannun sisaruskuvaus. Kahden samanlaisen lapsuuden trauman kokeneen ihmisen erilaiset elämänvalinnat tuntuivat kiinnostavilta.

Tapaamme seuraavan kerran Mirkan luona 16.11.2011 kello 17. Kirjaksi valikoitui Roald Dahlin Rakkaani, kyyhkyläiseni.

terveisin Jenni

J. M. Coetzee: Häpeäpaalu (14.6.2011)

18.06.2011 - 13:06

Luotaajat kokoontuivat viime tiistaina nauttimaan kirjallisuuden ohella myös merellisestä Helsingistä. Riina, Pauliina ja Jenni pääsivät haistelemaan meri-ilmaa Hannun ja Mirkan opastaessa meitä purjehduksen saloihin. Nyt vendat ja muut ovat meille asteen verran tutumpia. Ilta oli ihana, kiitoksia Hannu ja Mirkka!

Luodattavana teoksena oli tällä kertaa J. M. Coetzeen Häpeäpaalu, joka kertoo viisikymppisestä eteläafrikkalaisesta kirjallisuuden professorista David Luriesta, joka solmii suhteen oppilaaseensa. Hän jää kiinni ja erotetaan yliopistolta. David pakenee häpeää tyttärensä syrjäiselle maatilalle Itä-Kapmaalle. Häpeä saa pian uuden muodon, sillä David ja Lucy ryöstetään raa'asti ja Lucy raiskataan. Isä ja tytär käsittelevät tapahtunutta eri tavoin ja tätä dialogia kirjassa seurataan.

Keskustelua meissä herätti historian painolasti sen monissa eri muodossa. Etenkin Itä-Kapmaalla Lucyn asuinympäristössä oli rotuerottelun taakka vahvasti läsnä. Lucy tuntui kokevan, että vaikeneminen kokemastaan raakuudesta on hinta siitä, että hän saa jäädä asumaan paikoilleen. Tämä tuntui vaikealta käsittää. Myös kosto, moraali, naisen asema ja valtarakenteet olivat aiheita, jotka nousivat keskusteluun kirjan pohjalta. Kaikessa väkevyydessään kirja oli luotaajista lukemisen arvoinen.

Halusimme lukea seuraavalla kerralla jotakin elämäkerrallista ja valitsimme seuraavaksi kirjaksemme Koneen ruhtinaan. Pekka Herlinin elämästä kertovan kirjan on kirjoittanut John Simon ja sitä näytti löytyvän hyvin kaupunginkirjastosta. Tapaamme 3.8.2011 kello 17 Cafe Piritan lähellä.

Merellisin terveisin Jenni

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina (3.5.2011)

03.05.2011 - 20:03

Viime tiistaina luodattiin Mirkan, Mikan, Katriinan, Jennin ja allekirjoittaneen voimin Kazuo Ishiguron Ole luonani aina. Kolme meistä oli lukenut, ja muut vain muutamia sivuja. Silti keskustelut olivat varsin antoisat, vaikka välillä vähän polveilivat ohi kirjan. Itse pidin kirjaa helppona luettavana Saatana saapuu Moskovaan -kirjan jälkeen ja luin sen ahmien. Pieni olemisen lyhyyteen liittyvä ahdistus Ishiguron kirjasta kuitenkin jäi. Ystävyyden ja lapsuusmuistojen kuvaus oli kirjassa hyvin tarkkaa ja onnistunutta, eikä scifi-asetelma meitä lukeneita häirinnyt. Ishiguro toi hienovireisesti esille ajan rajallisuuden ja vaikeuden korjata mennyttä. Keskustelimme myös miksi kloonatut lapset eivät paenneet (kysymys taisi nousta ei-lukeneilta ja myös Tapio esitti saman kun katsoimme elokuvan) ja miksi aasialaistyttöjen on vaikea paeta poikia palvovasta kulttuuristaan, miksi perheväkivallan uhri ei pakene... Kirjassa pako ei noussut missään vaiheessa esille vaan kloonatun elämäntehtävä oli luovuttaa elimiä. Tämän tehtävän kasvattajat toivat kyllä esille, vaikkeivät sitä suoraan sanoneetkaan. Elämäntehtävää ei kyseenalaistettu ja jatkoaikakin paljastui vain sitkeäksi romanttiseksi huhuksi (olisiko tässä Ishiguron näkemys uskonnosta, kun keskustelimme, ettei kirjassa ollut uskonnollisuutta?)

Viikonloppuna katsoin elokuvan ehkä ensinnäkin liian nopeasti kirjan lukemisen jälkeen, koska nyt ärsytti "virheet" mitä elokuvaan oli tehty enemmän kuin kokonaiskuva. Ja kuten Katriinakin kertoi jo elokuvan nähneenä, elokuvan lopun kirjan sanoman tiivistyspuhe tuntui alleviivaavuudessaan ärsyttävältä. Myös kirjan tiiviin ystäväkolmikon Ruthin, päähenkilö Kathy H.:n ja Tommyn suhde jäi elokuvassa vähän yksipuoliseksi, tai Ruth oli elokuvassa lähinnä paha, kun kirjassa hänen persoonansa oli kuitenkin paljon moniulotteisempi ja ystävyyden kiemurat monimutkaisia.

Tässä pikainen tiivistys, laitan tämän nettiin ja vapaasti voivat kaikki kommentoida!

Seuraavaksi kirjaksi valittiin J.M. Coetzeen Häpeäpaalu. Sitä on hyvin saatavilla kirjastosta. Luodataan tällä kertaa merellisissä maisemissa, Vuosaaressa. Nähdään klo 16 Vuosaaren abc:llä, osoitteessa Vuotie 4. Sään salliessa jatketaan siitä eteenpäin. Ennakkoilmoittautuminen tälle luotauskerralle viim. su 12.6. vaikka listalle tai minulle.

Iloisiin luotaamisiin ja mukavaa kirjallista viikkoa kaikille!

Riina

Kari Hotakainen: Ihmisen osa (12.12.2010)

02.01.2011 - 21:37


Kiitos sähköpostikeskustelun runoista! Ne pääsivät aloittamaan tämän päivän luotauksen. Ääneenlukemisen lisäksi kuuntelimme Tehosekoittimen Mun tähteni http://www.youtube.com/watch?v=xmZ92NzuUtc. Otto Grundströmin Mun tähteni runon lisäksi alkulukuna toimivat Margaret Atwoodin Time folds sekä Frans Mikael Franzénin Elämän nautinto. Englannin kielen fold -sanan monissa vivahteissa oli pientä haastetta tulkitsijoille. Runot ovat viestin lopussa.

Hotakaisen Ihmisen osa ei varsinaisia riemunkiljahduksia kirjan lukeneissa, eli tällä kertaa vain Johanna ja Riina, suuremmin nostattanut. Kirjan idea oli jotenkin hauska ja tekstikin, mutta töksähtelevä ja kaikken nykymaailman menon kommentointi jätti hiukan pinnallisen vaikutelman. Ehkä lukiolaisiin teos uppoaa karikatyyrisillä tyypeillään, juonenkäänteillä ja alleviivatessaan totuuden ja fiktion häilyväisyyttä. Muutamat hahmot jäivät ohuiksi ja jotkut kohtaukset turhiksi. Pekan liikeidea myydä pultsareille konsulenttien esittelyaikataulu tai Kimmon tutustuminen kalliolaisuuteen tuntuivat täyttöainekselta. Silti tarina eteni, vaikka hiukan liioitellun traagisesti. Kirja ei itkettänyt, mutta oli paikoitellen idealistisen sympaattinen, kuten esimerkiksi kohdassa, jossa Biko katuu pipopäisen teinijoukon johtajan kimppuun käymistä ja päättää lopettaa tärkeän tehtävänsä, ihmisen kuljettamisen bussilla töihin ja kotiin. Salmen tietämättömyys lastensa elämästä oli ehkä vähän yllättävää ja olisikin ollut kiinnostavaa tietää lapsista vähän lisää.

Kuuntelusta innostuneena kuuntelimme vielä Pauli Kohelon Ohessa tilinumeroni teoksen luvun Vapaus, ja totesimme sen kielen muistuttavan Hotakaisen tekstiä.

Seuraavaksi teokseksi valitsimme Seija Vilénin Mangopuun alla (Avain) Pauliinan vinkkaamasta Inahdus -blogista, Inahduksen vuoden parhaat listalta. Sitä näkyy olevan kirjastossakin. Seuraava luotauspäivä voisi olla vaikka keskiviikko 26.1.klo 17 vielä avoinna olevassa paikassa. Joni Pyysalon runoteos Parittelun jälkeinen selkeys voisi edelleen jatkaa lisälukemisena, kun nyt sitä ei käsitelty.

Hyvää ja rentouttavaa joulua kaikille, hyviä lukukokemuksia ja luodataan taas yhdessä vuonna 2011!

Terkuin Riina

Mun tähteni (san. Otto Grundström)


taas huomaan vuosien juoksun
siivet unen katkoneen
aika hautaani mua lepotauoitta paimentaa

niin kevään kukkien tuoksun -
huokaukset tyttöjen -
niin sävelmät laulujen -
kuus' syltä ikuisesti vaimentaa.

enkä murehdi suotta
kun kaikki mitä saan, saa lisää janoamaan
vaan ei tuhatkaan vuotta
kai riittäis alkuunkaan janoani sammuttamaan

sielustain pirun ja herran
mä jätän noppaa heittämään
ja maljani pohjaan juon
jos sen milloinkaan käsiini saan.
maistanut oon tilkan verran
mut ei voimat riitäkään -niin pelkään-
uudestaan maljaa huulillein kohottamaan

on tahtoni voima hento
tuominnut on kohtalo päämäärättä kulkemaan
oon yötaivaan tähdenlento
valot kirkkaat kaupungin mut himmentää loistollaan

siks tahdon että maljan juot muistolleni
aika kun tähteni sammuttaa
ja jos kyynel poskellas kimaltaakin
siinä tähteni uudestaan, mun tähteni, saat loistamaan

en mä osaani tiedä, kun hetki näytännön koittaa
en juonta ymmärrä, en sanotuksi saa repliikkejä
ei sitä yleisö siedä - siks en tohdi aloittaa
täällä vahvat vain voittavat, ei muisteta amatöörejä


siis tyttöni sorja
sun tahdon sulkevan sydämees' säkeet nää
ne talteen sä korjaa
kun mennyt oon muista tää jos ikävä yllättää


tahdon että maljan juot muistolleni
aika kun tähteni sammuttaa
ja jos kyynel poskellas kimaltaakin
siinä tähteni uudestaan, mun tähteni, saat loistamaan

Elämän nautinto (oululainen Frans Mikael Franzén, 1800- luvun alku)


Nauti, kun aamusta nauttia voit,
häipyy se pian, mitä siis unelmoit!
Laimentukoot
kukkien tuoksut!
Kukkaset kuihtuu.
Juostu on juoksut!
Vain multaa sä oot.
Katseesi luo pikariin lasiseen,
rakkauslaulut ne soi edelleen.
Nautintojaan
aina kun muistaa
niin kaikki luistaa
jos ne on menneet,
niitä et saa palaamaan.
Nauti, kun nuoruuden maljasta juot!
Nauti, kun nuoruuteen katseesi luot!
Kestääkö pää
viihdyttävyyttä?
Aivanko syyttä
köynnöksen varjoon
viisaus jää?
Kun istut seurassa ystävien,
niin tunnet lämmön ja luottamuksen.

Kun puristaa ystävän kättä

epäröimättä
suurinta lämpöä
tuntea saa.
Riemulla kulje siis tie elämän
saat nähdä tunteiden väsyvän.
Illan jos vietit
kohtuullisesti
kannatti kesti:
unta ja rauhaa
riittävä on.


[suom. Kaj Chydenius]

Time folds (Margaret Atwood)

[...] Or was he saying: Time folds its wings, at long last. Time folds its tents and silently steals way. Time folds you in its folds, as if you were a lamb and the lack of time a wolf. Time folds you in the blanket of itself, it folds you tenderly and wraps you round, for where would you be without it? Time folds you in its arms and gives you one last kiss, and then it flattens you out and folds you up and tucks you away until it's time for you to become someone else's past time, and then time folds again.