Sakari Katajamäki tutkijavieraana & Lauri Viita: Kukunor (9.8.2004)

 
11.08.2004 - 23:15

Kokoonnuimme maanantaina 9.8. Riinan luona aiheenamme Lauri Viidan runosatu Kukunor. Paikalla oli kahdeksan Luotaajaa (Anja, Pauliina, Mirkka, Mira, Riina, minä sekä uudet jäsenet Jenni ja Teresa) ja alustajana kirjallisuudentutkija Sakari Katajamäki Helsingin yliopistosta. Johdantona teemaan kuuntelimme Viidan Onni-sikermän. Runonippu ilmestyi alunperin heti Viidan kuoleman jälkeen ja on runoilijan tunnetuin. Sakari esitteli lyhyesti Viidan elämää, kiinnostuneet voivat etsiä lisätietoja esimerkiksi Yrjö Varpion ja Aila Meriluodon kirjoittamista elämäkerroista. Kukunor oli aikanaan paljon keskustelua herättänyt teos. Ensimmäinen Viidan runoteoksista, Betonimylläri, oli ollut paljon perinteisempi, joten kriitikot olivat hiukan ihmeissään. Kukunoria pidettiin todella vaikeana teoksena. Myös Luotaajat olivat olleet hiukan solmussa assosiaatiosta toiseen salamannopeasti siirtyvät kielen ja monimutkaisen uni–valve -tasoisuuden kanssa. Toisaalta teoksen leikillistä kieltä ja aihetta pidettiin mukaansatempaavana. Lukijoita oli ilahduttanut erityisesti nerokas äänteellisyys, esim. puheen yhtäkkinen muuttuminen tuutulauluksi. Osa piti teosta valoisana, osa synkkänä – totesimme, että ahdistavaan mielikuvaan oli todennäköisesti vaikuttanut ulkokirjalliset tekijät eli käsitys Viidasta, erityisesti hänen skitsofreniastaan. Kukunorissa on paljon vaikutteita nonsense-kirjallisuudesta, jolle on tyypillistä yhtäaikainen rankkuus ja kepeys. Tavoitteena ei ole hakea vastauksia, vaan heittää kysymyksiä.

Lisälukemisena olleessa esseessä Sakari analysoi Kukunorin kielen autonomista asemaa. Kukunor pohtii kielen sopimuksenvaraisuutta, toisaalta tarinan edetessä kieli välillä konkretisoituu – esimerkiksi hyeenan nimi tapetaan. Sakarin avulla saimme teoksesta irti myös esimerkiksi kirjallista parodiaa: Viita parodioi Aale Tynnin ja P. Mustapään runoja, samoin tiedemiehiä.

Pohdintaa herätti teoksen mahdollinen rakkaustarina – onko peikkoserkusten seikkailu luettavissa romanttisena rakkauskertomuksena? Peikothan ovat vain kuusivuotiaita ja lisäksi sukulaisia, mutta toisaalta on kyse peikoniästä. Vihjeitä rakkaustulkinnalle saimme kesken jätetystä rakkaudentunnustuksesta sekä romanttisesta haaveesta yhdistää toisiaan kaipaavat autiomaa ja järvi.

Seuraavaksi päätimme pitää ääneenluku-Luotaajat, jossa luetaan vuorotellen (voi toki vain kuunnellakin) teos Fedja-setä, kissa ja koira. Tilaisuuteen ei tarvitse lukea mitään ennalta eikä lainata kirjaa itselleen.

Mainoksena vielä, että Sakarin toimittama antologia Runosta runoon ilmestyy tulevana syksynä. Teos käsittelee suomalaisen runouden yhteyksiä kansainväliseen runouteen antiikin ajasta nykypäivään. Kiitokset vielä Sakarille asiantuntijapanoksesta sekä kaikille viime kerran osanottajille osallistumisesta.

Antoisia lukuhetkiä!
Katriina