12.9.2014

Zadie Smith: Risteymiä (19.8.2014)

Tapasimme 19.8.2014 Pauliinan luona puhuaksemme Zadie Smithin kirjasta Risteymiä. Paikalla olleet Riina, Pauliina, Johanna, ja Mirkka olivat kaikki lukeneet kirjan, kaikki 350 sivua. Tämä on kovin poikkeuksellista! Ilmeisesti kirja oli mukaansatempaava ja sujuva lukea. Olimme kaikki pitäneet kirjasta. Verrattuna Valkoisten hampaiden nokkeluuteen, tämä kirja oli kypsempi. Tosin on kirjailijakin nyt vanhempi.

Pohdimme paljon kirjan henkilöitä Natalieta, Frankia, Leahia ja Nathania. Erityisesti Natalie ja Frank pohdituttivat. Felixin tarinaa pidimme hieman irrallisena. Ehkäpä sillä haluttiin vääntää enemmän tunnetta Felixin kuolemaan? Tai ehkä Felixin rakastajatar oli yksi risteymä, tosin se ei risteytynyt muihin kirjan tapahtumiin.

Natalie sai mielestämme kaikki tavoitteensa läpi, hän oli todellinen suorittaja. Frankilla oli kaikkea paljon, rahaa, hyvä koulutus sekä komea ulkonäkö, mutta häneltä puuttuivat juuret. Negro-italo, joka on saanut opetusta latinassa, on niin erilainen kuin kukaan muu, että irrallisuuden tunnetta on vaikea välttää. Afrikan tuntemuskin oli vähäistä, Frank toisteli vain kliseitä Afrikasta. Natalien ja Frankin liitto perustui suorittamiseen, heille tuli arvojärjestyksessä ensin työ ja sitten lapset. Parisuhteen hoito ei tainnut tulla missään kohtaa.  

Frank oli kasvanut rakkaudetta, ja Natalie sääli häntä. Natalie ei huomannut, että hän on itse rikkinäinen eikä hänestä ole vastusta tai tukea Frankille. Jäätyään yksin liitossaan Natalie laittaa kaiken ranttaliksi. Kiinni jäätyään hän harkitsee itsemurhaa, mutta kävelee sittenkin nöyrästi takaisin kotiin ottamaan vastaan tekojensa seuraukset. Loppukohtauksen seuralainen Nathan edusti sitä, mitä Nataliesta olisi voinut tulla, jos hän ei olisi raatanut paremman elämän eteen. Jäimme miettimään, että tappoiko Nathan Felixin?

Kirjassa oli sekavuutta, liekö tarkoituksellista? Keisha muuttui Natalie-nimeksi, mutta nimenvaihdos selitettiin vasta sen tapahduttua. Tosin Keisha-nimi leimaa enemmän kuin Natalie, joten sosiaalisessa nousujohteessa olevalle naiselle järkevä valinta.

Mielestämme Frankin työ oli sopimatonta hänelle. Puhuimme siitä, kuinka pitkälle oikealla ulkonäöllä voi päästä liike-elämässä. Toisaalta huoliteltu ja kaunis miellyttää ja todella kaunis hätkähdyttää. Ulkonäön vaikutusta työelämässä ei voi kokonaan sulkea pois. Kauniiden ja komeiden on helpompi edetä kuin ulkonäöltään sopimattomien.

Leah. Leah ja Natalie menettivät luottamukselliset välinsä aikuisena. Oliko Leah saanut paremmin tavoitteitaan saavutettua vai luuliko Natalie vain niin? Lopussa ystävät löysivät toisensa taas. Mielestämme Leahin vastenmielisyys lapsia kohtaan saattoi kummuta liiallisesta painostuksesta. Kommentit kuten : “Oi miten kauniita lapsia saisitte” työkavereilta tai “Naisella on vain muutama hedelmällinen päivä” omalta aviomieheltä kääntyvät tarkoitustaan vastaan: Vaikka Leah oli naimisissa komean miehen kanssa, se ei tarkoita, että hänen kohtunsa olisi yleistä omaisuutta. Toisaalta: mieluummin sitä kuulee afrikkalais-eurooppalaisista lapsista ulkonäön kehumista kuin sitä toista puolta. Eikös täältä muuttanut yksi poliittikkokin Alankomaihin sen toisen puolen takia?
Kirjassa henkilöt käyttivät runsaasti huumeita. Ilmeisesti huumeiden käyttö ei ole Lontoossa niin suuri tabu kuin täällä Suomessa.

Seuraavaksi luemme Isaac Singerin Vihassa ja rakkaudessa ja tapaamme Riinan luona.

1.9.2014

Alice Munro: Hyvän naisen rakkaus (11.6.2014)

Kolmen hengen voimin puistossa Paavalin kirkon kupeessa luotasimme Alice Munron novellikokoelman ensimmäisen ja viimeisen novellin. 

Muut olivat lukeneet novellit (muistaakseni), sihteeri ei, ja hänkin tarttuessaan tähän muistiinpanotehtävään noin kolme kuukautta luotaamisen jälkeen on unohtanut kaiken, mitä on puhuttu. Onneksi on pienen pieneen tyttären muistikirjaan raapustettu muutama lause ajatuksia.

Novellit olivat hyviä, se todettiin. Naisen rakkaus löytyi molemmista, mutta kyseenalaistimme sen, oliko kysymys itsestäänselvästi hyvistä naisista. Totesimme, ettei kukaan välttämättä aiheuta ikävyyksiä tahallaan; maailma vain on ja pienestä voi kaikki kääntyä päälaelleen. 

Novellit jäivät vähän avoimiksi. Pohdimme, onko kirja kokonaisuus ja puhuimme myös siitä, mikä erottaa novellin romaanista. Löysimme novelleista 50-luvun varovaisuutta, toisaalta pohdimme sitä, mikä oli totta, mikä ei.

Ehdotan, että vastedes sihteeriksi ei ryhdy henkilö, joka ei ole lukenut luodattavaa teosta. Tosin tässä tapauksessa ko. henkilö luki novellikokoelman jälkikäteen kokonaisuudessaan ja piti lukemastaan hyvin paljon. 

Jatketaanpa keskustelua kommenttiosastolla, jospa muilla on enemmän muistijälkiä näistä novelleista!