Yann Martel: Piin elämä (12.3.2013)

Luotaajat katsoivat tiistaina Piin elämän (ohj. Ang Lee) ja sen jälkeen istahtivat analysoimaan elokuvaa ja sen pohjana ollutta Yann Martelin samannimistä kirjaa. Kahdeksasta luotaajasta reilu puolet oli lukenut kirjan ja heidän mielestään kirja on elokuvaa parempi. Elokuvaversioon on lisätty kliseitä (ensirakkausdraamaa) ja yksinkertaistettu syvällisiä pohdintoja latistaen samalla kokonaisuutta. Eri uskontojen vertailu jää melko pinnalliselle tasolle. Ehkä katsojan onneksi kirjan brutaaleimmat ihmissyöntikohdat on elokuvasta jätetty pois. 

3D:nä Piin elämä on kuitenkin visuaalisesti varsin kaunista katsottavaa, vaikka merellä ajalehtiminen ja elämästä kamppailu yhdessä tiikeri Richard Parkerin kanssa monia hiukan pitkästyttikin elokuvissa. Kirjassa samainen matkalla olemisen kuvaus pohdintoineen on melkein parasta antia. 

Keskusteluissamme elokuvaelämyksen jälkeen puhuimme kirjan uskonnollisuudesta. Kirjaa voi lukea monella tavalla, vetävänä seikkailutarinana tai uskontofilosofisena pohdintana. Seikkailutarinaa kuitenkin hiukan latistaa pitkä esipuhe, missä lukijaa yritetään vakuuttaa paitsi kirjailijan kyvyistä myös kirjan tarinan aidosta löytymisestä. Esipuheessa myös paljastetaan kirjan onnellinen loppu, mikä vei osan lukujännityksestä. Elokuvassa esipuheen muistelu jatkuu takaumallisena kerrontatapana läpi elokuvan. 

Piin elämä tuo esiin niin hindulaisuuden, islamin kuin kristinuskon monia yhteisä elementtejä ja tarinoiden samankaltaisuuden - ja lopulta kirja itsekin antaa kaksi vaihtoehtoista tarinaa, joissa hahmot  ja juoni ovat molemmissa samat. Lukija - ja myös elokuvan katsoja - haastetaan valitsemaan, mitä uskoa. 

Seuraavaksi luodatattavana on Nawal El Saadawi: Nainen nollapisteessä 15.4. klo 18. Tavataan Riinan luona. 

Kirjasi muistiin Riina 

Jayne Anne Phillips: Mustat kuviot (30.1.2013)

Kokoontumispaikkanamme oli uutukainen kahvila The Exhibitionists Museokadulla ja teekupposen äärellä istuivat Laura, Riina, Mirkka ja Jenni.

Jayne Anne Phillipsin teosta Mustat kuviot arvioi kirjan takakannessa Uusi Suomen Keijo Kettunen seuraavin sanoin: "Karmaisevan mustaa, mutta myös kaunista ja taitavaa kirjallisuutta". Toteamus tiivistää hyvin myös luotaajien kokemukset työn alla olleesta kirjasta. Kun novellien teemat koskivat usein hyväksikäyttöä, narkomaaneja, alkoholisteja ja muuten tunteiden solmukohdissa olevista ihmisistä, ei kirja todellakaan ollut sisältönsä puolesta helppo- tai nopealukuinen. Allekirjoittanut ei hetkittäin pystynyt erittelemään johtuiko fyysinen paha olo bussissa lukemisesta vai kirjan sisällöstä. Alun karmivuuden jälkeen kirjaa luki hieman varuillaan, peläten mitä kamalaa seuraavaksi tapahtuu ja välillä huojentuen, mikäli novellien henkilöiden kohtalot eivät olleetkaan kaikkien surullisimpia.

Kaikesta huolimatta teos oli jollain tavalla vangitseva hirveyksistään huolimatta ja kiitosta sai kirjailijan taito vaihtaa kertojaääntä. Muutamia novelleja meidän tekisi mieli lukea uudestaan ja pohdimme myös niiden soveltuvuutta lyhytelokuviksi. Novelleista löysimme myös lohdullisuutta. Kukaan ei ole paha pahuuttaan, vaan usein löytyy jokin tausta ja syy ihmisen menneisyydessä. 

Törmäsimme kirjassa myös pieneen painovirheeseen. Meissä kummastusta herättänyt novellin Onnellinen kohta: "Hän nukkui yönsä yksin, alastoman papin kieli suloisessa ruumiissaan." oli Lauran englanninkielisessä teoksessa muotoa:  "She slept alone at night, soul of a naked priest in her sweet body." Se tuntui istuvan paremmin lyhyen novellin tarinaan, jossa naisella on täydellinen mies, jota rakastaa, mutta hän ei kumminkaan sitä tee.

Valitsimme ensi tapaamiselle luettavaksi Yann Martelin Piin elämän. Nähdään seuraavan kerran 12.3. ja mennään yhdessä katsomaan kirjan pohjalta tehty elokuva. Voimme leffan jälkeen kokoontua lasilliselle ruotimaan sekä kirjallista että filmatisoitua versiota Piin elämästä. 

terveisin Jenni