Luotaajat kokoontuivat 25.2.2015 Kimin luo Lauttasaareen keskustelemaan José Saramagon kirjasta Kertomus sokeudesta.
Paikalla olivat Einari, Jani, Katriina, Kim, Mirkka, Pauliina ja Riina
Heti alkukierroksella kävi selväksi, että kirja oli meistä monitasoinen ja -tahoinen. Useimpien mielestä sokeus oli allegoria jostakin, tarttuvasta sairaudesta tai sotatilanteesta.
Kirja oli pakko lukea kerralla tiiviin tajunnanvirtamoodin takia. Joskus kieli nauratti hirtehishuumorin takia, mutta tapahtumat, likaisuuden ja ulosteiden kuvaus ällöttivät, raskasta ja ankeaa elämää oli ahdistavaa lukea. Lakonisen toteava kirjoitustyyli kuitenkin auttoi jatkamaan loppuun saakka. Tapahtumien kauheutta oli etäännytetty banaalin kirjoitustyylin lisäksi jättämällä henkilöt nimeämättä.
Päähenkilön eli silmälääkärin vaimon tyyneys vaikeuksien edessä herätti ihailua. Hänen itsekkyytensä pilkahti vain siinä, ettei hän paljastanut heti näkevänsä, jotta ei olisi joutunut palvelemaan kaikkia.
Tekstissä oli paljon keskusteluita, pitkiä lauseita, Pilkun jälkeen isoja kirjaimia, ei aina johdonmukaisesti, Keskustelut sekoittuivat henkilöiden ajatuksiin ja juonen tapahtumiin, Eikä aina tiennyt kumpaa lukee, ajatusta vai tapahtumaa vai Henkilön Vastausta kysymyksiin.
Kertojalla oli mielestämme jännittävä ääni, kaikkitietävä, mutta joskus se muuttui me-muotoon. Kertoja oli vain harvoin moralisoiva, useimmiten vain toteava. Raportoiva tyyli sai lukemisen sujumaan ajattelematta tapahtumien kauheutta.
Pohdimme, saako katse käyttäytymään paremmin? Poikkeusolosuhteet saivat moraalin löystymään, lääkäri petti vaimoaan, sokeat varastivat toisiltaan, eivät järjestäytyneet, eivät siivonneet, eivät pitäneet huolta hygieniastaan vaan ulostivat käytävät täyteen (kun kukaan ei kerran näe sitä!), alistuivat sokean miehen heiluttelemaan aseeseen, sallivat joukkoraiskaukset. Pelkoko heitä esti vai vaikea tilanne? Tilanteen nopea kehitys kaaokseksi muistutti meitä kirjasta Kärpästen herra.
Ulkomaailmassa syö tai tule syödyksi -asenne oli vahvoilla, jopa näkevä lääkärin vaimo tuntee syyllisyyttä tästä julmasta pelistä. Hänen on kuitenkin oman itsensä ja oman laumansa vuoksi pakko sitä pelata.
Lääkärin vaimo: näkikö hän siksi, että ei pelännyt? Vai siksi että toivoi sokeutuvansa? Saramagon rinnakkaisteos Kertomus näkevistä kertoo lääkärin vaimon tarinaa vielä pidemmälle: hän tulee syytetyksi siitä, että hän näki.
Pohdimme, kehittyisikö ihmiskunta rotuna ilman näköä? Olisimmeko keksineet antibiootit, nauhurit tai radion? Olisiko taide tuoksu- ja tuntotaidetta? Myyräthän pärjäävät ilman näköaistia, mutta eivät kuitenkaan sivistysvaltiota vielä ole rakentaneet.
Kirjassa esiintyi sokea kirjailija, joka kirjoitti ilman apuvälineitä: Rivit poukkoilivat sinne tänne ja tekstit menivät toistensa päälle. Harjoitelkaa ihmiset kymmensormijärjestelmää, voitte sitten sokeuduttuannekin kirjoittaa.
Näppäimiin katsomatta raportin kirjoitti silmälasipäinen nainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti