Tässä pieni
koonta Mirkan, Kimin, Katriinan ja allekirjoittaneen keskusteluista, Einarin myötävaikutuksella.
Lumi on yleissivistävä
teos länsimaisuuden rajalta, sekularismin ja imaamikoulujen Turkista. Karsin
kaupunki Turkin itälaidalla, lumen tukkimien vuoristoteiden saartamana, tuntuu tapahtumapaikkana
epätodelliselta hassunnimisine teehuoneineen ja vallankaappauksineen. Lumisen maaseutukaupungin muutaman päivän
tapahtumat sijoitimme johonkin talveen 1990-luvulla. Mietimme, onko Turkki
muuttunut noista ajoista, onko köyhyys helpottanut, sähkökatkot vähentyneet,
lämmitys parantunut, satelliittiantennit lopettaneet kaikkia yhdistävän
Marianne -Salatut elämät- sarjan katselun? Entä onko nainen vieläkin siellä vain
ulkonäköä ja huolehtivaisuutta?
Pamukin
rönsyilevä kerronta saattaa tuntua raskaalta, mutta kuvastanee hyvin romaanin turkkilaista
kulttuuria. Erityisesti kohtauksessa, jossa laaditaan yhteistä tiedonantoa
länsimaille, Pamukin lause jatkuu ja eksyy ja palaa hengästyttäen lukijaa aivan
kuin olisi mukana tupakansavuisessa huoneessa imaamikoululaisten, vasemmistoaktiivien,
kurdinationalistin ja huivinsa kohta riisuvan naisen mukana. Rönsyilystä Pamuk
saa myös kritiikkiä: loppuratkaisu selviää jo melkein sata sivua ennen loppua ja
kaikkitietävä kirjoittaja on välillä ärsyttävä paljastaessaan (tai
pehmentäessään tai korostaessaan järkytystä) ennalta tapahtumisen kulkua. Runoilija
Ka’n lopulliset motiivit jäävät lopulta arvailuksi (mustasukkaisuus?) turhankin
täsmällisestä tapahtumien kuvailusta huolimatta.
Henkilöistä kaunis
Ipek on ihailun kohde, mutta jää henkilönä etäiseksi. Päähenkilö Ka on
säälittävä, eristynyt liian herkkä reppana, mutta myös jotenkin vilpitön
romanttisessa rakkaudessaan. Runojen
ilmestyminen Ka’lle yhtäkkiä ja valmiina tuntuu hiukan epärealistiselta. Niinpä
Pamuk päätti välttää niiden kirjoittamisen hävittämällä todistusaineiston
juonen käänteisiin. Selvältä sarkasmilta tuntuivat Rajakaupungin sanomien
ennalta kirjoitetut lehtijutut. Lumi kannattaa lukea.
Seuraava tapaaminen on pikkujoulukerta perjantaina
19.12. klo 17.30.: Tuo paketissa kirja hyllystäsi, ei kuitenkaan huonoa kirjaa, mutta
josta kuitenkin haluat luopua. Ota
mukaasi myös joku runo keskusteltavaksi. Minä teen riisipuuroa. Tavataan siis meillä
Kolmannella linjalla.
Riina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti