9.12.2014

Orhan Pamuk: Lumi (7.12.2014)

Tässä pieni koonta Mirkan, Kimin, Katriinan ja allekirjoittaneen keskusteluista, Einarin myötävaikutuksella.

Lumi on yleissivistävä teos länsimaisuuden rajalta, sekularismin ja imaamikoulujen Turkista. Karsin kaupunki Turkin itälaidalla, lumen tukkimien vuoristoteiden saartamana, tuntuu tapahtumapaikkana epätodelliselta hassunnimisine teehuoneineen ja vallankaappauksineen.  Lumisen maaseutukaupungin muutaman päivän tapahtumat sijoitimme johonkin talveen 1990-luvulla. Mietimme, onko Turkki muuttunut noista ajoista, onko köyhyys helpottanut, sähkökatkot vähentyneet, lämmitys parantunut, satelliittiantennit lopettaneet kaikkia yhdistävän Marianne -Salatut elämät- sarjan katselun?  Entä onko nainen vieläkin siellä vain ulkonäköä ja huolehtivaisuutta?

Pamukin rönsyilevä kerronta saattaa tuntua raskaalta, mutta kuvastanee hyvin romaanin turkkilaista kulttuuria. Erityisesti kohtauksessa, jossa laaditaan yhteistä tiedonantoa länsimaille, Pamukin lause jatkuu ja eksyy ja palaa hengästyttäen lukijaa aivan kuin olisi mukana tupakansavuisessa huoneessa imaamikoululaisten, vasemmistoaktiivien, kurdinationalistin ja huivinsa kohta riisuvan naisen mukana. Rönsyilystä Pamuk saa myös kritiikkiä: loppuratkaisu selviää jo melkein sata sivua ennen loppua ja kaikkitietävä kirjoittaja on välillä ärsyttävä paljastaessaan (tai pehmentäessään tai korostaessaan järkytystä) ennalta tapahtumisen kulkua. Runoilija Ka’n lopulliset motiivit jäävät lopulta arvailuksi (mustasukkaisuus?) turhankin täsmällisestä tapahtumien kuvailusta huolimatta.

Henkilöistä kaunis Ipek on ihailun kohde, mutta jää henkilönä etäiseksi. Päähenkilö Ka on säälittävä, eristynyt liian herkkä reppana, mutta myös jotenkin vilpitön romanttisessa rakkaudessaan.  Runojen ilmestyminen Ka’lle yhtäkkiä ja valmiina tuntuu hiukan epärealistiselta. Niinpä Pamuk päätti välttää niiden kirjoittamisen hävittämällä todistusaineiston juonen käänteisiin. Selvältä sarkasmilta tuntuivat Rajakaupungin sanomien ennalta kirjoitetut lehtijutut. Lumi kannattaa lukea.

Seuraava tapaaminen on pikkujoulukerta perjantaina 19.12. klo 17.30.: Tuo paketissa kirja hyllystäsi, ei kuitenkaan huonoa kirjaa, mutta josta kuitenkin haluat luopua.  Ota mukaasi myös joku runo keskusteltavaksi. Minä teen riisipuuroa. Tavataan siis meillä Kolmannella linjalla.

Riina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti