Luotaajat tapasivat 1.8.2012 puun alla Kumpulan siirtolapuutarhan lähellä. Paikalla meitä oli seitsemän ja lisäksi myös lapsivahvistus. Keskustelimme Michel Del Castillon teoksesta Tanguy, aikamme lapsi (ilmestynyt ranskaksi vuonna 1957 ja Katri Ingman-Palolan suomentamana vuonna 1959). Keskustelimme aluksi, kenelle teosta voisi suositella. Ajattelimme, että kirja sopisi peruskoulun 9.-luokkalaisille tai mahdollisesti lukiolaisille. Keskustelua herätti myös, voiko sanoa pitävänsä lukemastaan aiheen rankkuuden vuoksi. Pohdimme myös sitä, miten omakohtainen teos on.
Kirjassa seurataan nuoren Tanguy-pojan kehitystä viisivuotiaasta kaksikymmentäkaksivuotiaaksi. Tanguyn vanhemmat ovat eronneet. Hänen elämänsä ei ole muutenkaan helppoa: eräänä päivänä hän joutuu lähtemään äitinsä kanssa pakoon Espanjasta Ranskaan, koska tämä on poliittisesti aktiivinen ja valtaa pitävät oikeistolaiset. Sattumusten kautta he joutuvat Ranskassa vankileirille, vapauduttuaan sieltä he haluavat yrittää pois maasta. Äiti lähtee edeltä Espanjaan, siten heidän tiensä eroavat. Tanguy joutuu keskitysleirille, jossa hänen opastajanaan ja henkisenä auttajanaan toimii Günther.
Keskitysleiriltä pääsyn jälkeen kirjassa kuvataan Tanguyn etsintää (aluksi isoäidin), kahta erilaista koulukokemusta, rankkaa työntekoa (jotta hän pääsisi Ranskaan). Kirjan loppupuolella Tanguy tapaa isänsä. Hän pettyy huomatessaan, kuinka suuresti heidän näkemyksensä elämästä eroavat toisistaan. Tanguyn tapaaminen uudelleen äitinsä kanssa ei ole myöskään onnistunut. ”Tanguy ei uskonut kahteen leiriin jakautuneeseen maailmaan. Hän ei halunnut vihaa.” Kirjan lopussa Tanguy on omillaan, tietynlainen toiveikkuus kuultaa: ”Ehkäpä hän suorastaan pitää elämää kauniina?”. Pidimme kirjan teemoja ajankohtaisina ja ajatuksia herättävinä nykyisessäkin maailmantilanteessa.
Seuraavan kerran tapaamme 29.8.Riinan luona.
Keskustelun kirjasi Jani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti