Jatkoimme Meriluoto-teemassa kahden runoilija-kirjailijan päiväkirjan ja siinä sivussa toiseen päiväkirjaan nivoutuvan Lasimaalaus-runokokoelman merkeissä Helminkadulla. Paikalla oli kuusi luotaajaa, ja keskustelua virisi viinin virratessa myös monesta muusta melko lailla intiimistäkin asiasta kuin Meriluodon paljastuksista tai vihjauksista. :D
Pohdimme muun muassa sitä, olivatko Lasimaalauksen läpi -päiväkirjaan nivotut runot aivan tarpeen. Ei ehkä ollutkaan kiinnostavinta se, miten runot ja päiväkirja linkittyivät eikä runoille välttämättä kaivannut taustoitusta. Kaikki eivät toki olleetkaan lukeneet runoja päiväkirjan yhteydessä, sillä pokkariversiosta ne puuttuivat kokonaan.
Keskustelimme huomattavan paljon runoilija-kirjailijan persoonasta. Meriluoto tuntui päiväkirjoissaan olevan rehellisen oloinen ja itsevarma runoudestaan. Ihailimme hänen positiivista ja kevyttä elämänasennettaan. Esimerkiksi hän ei liiemmilti rääpinyt entistä puolisoaan, lastensa isää Lauri Viitaa, vaikka syytä ehkä olisi ollut. Toisaalta hän vaikutti hauraalta ja ehkä epävarmaltakin persoonalta.
Joku tuntui viehättyneen kovastikin Meriluodon ajatuksista, ja kaikki mielestäni tuntuivat pitäneen lukemastaan tekstistä – ja runoista. Totesimme monen kestäneen aikaan ja nautimme niiden kauniista runokuvista ja perinteisestä soinnullisuudesta. Löysimme muutamia hienoja kohtia myös päiväkirjoista, ja luimme tietysti runoja ääneen. Vertasimme hiukan näitä aiemmin kirjoitettuja teoksia viime kerralla lukemaamme Mekko meni taululle -muisteloihin, jotka Meriluoto oli kirjoittanut muita teoksia jonkin verran myöhemmin. Mekko meni taululle on melko tiivis, pelkistetty kokonaisuus, kun taas päiväkirjat sekavampia ja toistoa sisältäviä, vaikka niitäkin oli karsittu alkuperäisistään huomattavasti.
Pohdimme myös sitä, kuinka paljon runoilijuus näkyi päiväkirjojen tyylissä ja tekstin käsittelyssä. Taisimme osin ainakin päätyä siihen, että Meriluoto oli taitava kirjoittamaan objektiivisesti: hän pystyi näkemään asioissa useampia puolia kuin omansa. Katkeruus ei tuntunut vaivaavan.
Seuraavaksi kokoonnumme Kirjamessuilla perjantaina 25.10. Kjell Westön Kangastus 38:n parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti