Neil Gaiman: Coraline varjojen talossa (10.6.2007)

12.06.2007 - 13:40

Hei Luotaajat!

Tapasimme sunnuntaina luonani Riinan, Anun, Teresan ja itseni voimin, ja keskustelimme Neil Gaimanin kirjasta Coraline (varjojen talossa). Kirja herätti yllättävän vähän mielipiteiden vaihtamisen tarvetta - totesimme, että se oli mukava satu, jollaisia on lukenut ennenkin. Vertasimme kirjaa Narnia-sarjaan ja Liisaan Ihmemaassa.

Fiilikset olivat kuitenkin olleet eri lukijoilla erilaiset kirjaa luettaessa: joku piti todella paljon, joku oli jäänyt kirjan jäljiltä viileäksi. Mielestämme se kuitenkin hieman hitaasta alustaan parani loppua kohden, ja loppuhuipennus oli todella jännittävä. Pidimme Coralinea ehjänä satuna tai fantasiakirjana. Emme päätyneet kuitenkaan luokittelemaan sitä kumpaankaan kastiin.

Keskustelimme Gaimanin myötä myös kielestä ja kääntämisestä ja pohdimme kirjassa olleiden runojen käännösten onnistuneisuutta. Lisäksi teoksen sukupuoliroolit herättivät pienen ryöpsähdyksen sanoja: olivatko Coralinen sukupuoliroolit sittenkään vapautuneet perinteistä, kuten ehkä aluksi tuntui? Ilkeä (vara)äiti(puoli), nukkeleikit, työteliäs isä, taiteellinen äiti... Joku taisi kuitenkin todeta, että lapset olivat kirjassa (ja ovat ehkä muutenkin) melko sukupuolettomia. Pohdittiin myös vangittujen varjolapsien sukupuolisuutta - yksi niistä toi mielikuvan 1700-luvun englantilaisista tyttömäisistä pojista.

Coralinella on selvästi kasvatuksellinen aspekti, mutta poiketen vanhan ajan lastenkirjoista se on suunnattu kahtiaalle: lapsille ja aikuisille. Onko hyvä jättää lapsi leikkimään niin yksin kuin Coraline jätettiin? Toisaalta juuri yksinäisyys ja tylsistyminen mahdollistivat Coralinen seikkailut toiseen maailmaan.

Keskustelusta siirryttiin vapaasti moniin muihin mielenkiintoisiin ja henkeviin aiheisiin viinin voimin. Luotaajat vetäytyivätkin yöpuulle tällä kertaa harvinaisen myöhään, noin kahden-kolmen aikaan yöllä.

***************************************************************************

Seuraavaksi tapaamme klo 17 elokuun 14. pvä, joka on tiistai. Paikkana on Tervasaari, jos kelit suosivat, muutoin nähdään Riinan luona. Kirjaksi äänestettiin Tarjan tekstiviestillä ehdottamista Beat-henkisistä teoksista William S. Burroughsin Alaston lounas, jota on saataville mm. kaupunginkirjastosta. Seuraava kirjojen esittelijä on Teresa.

***************************************************************************

Hyvää lomaa kaikille, kuulemisiin ja näkemisiin!
Luotaajien puolesta
sihteeri Pauliina

Bulbul Sharma: Munakoisojen kiukku (15.4.2007)

16.04.2007 - 08:48

Luotaajat juttelivat eilen Riinan luona intialaisesta novelleista ja ruokaohjeista koostuvasta Bulbul Sharman teoksesta Munakoisojen kiukku. Luotaaminen oli tällä kertaa nimen omaan juttelemista, sillä teos ei ollut sykähdyttänyt ketään. Päinvastoin pidimme kirjaa epämääräisenä harrastelijatekstinä. Myös suomennos ärsytti: suomentaja oli sekoittanut ohjeisiin omia ajatuksiaan, vaikkei tuntunutkaan aina olevan perillä intialaisesta ruokakulttuurista tai siitä, miten ohjeita voisi soveltaa Suomen oloissa. Muutenkin käännöksessä olisi ollut hiomisen varaa; joku mainitsi, että muutamat lauseet oli luettava kahdesti, jotta ymmärsi niiden vaikeaselkoisuudesta jotain. Kieli ei ollut harmonisesti muotoiltua, rikasta suomea, joten ainakin osa meistä oli jäänyt miettimään, miten kirjan luokittelisi: kaunokirjallisuudeksi vai keittokirjaksi - vai joksikin muuksi.

Erityisesti useimpia oli ärsyttänyt viitemerkinnät: monet niistä olisivat olleet käännettävissä suoraan tekstiin suomeksi  (esimerkiksi pradhan = kyläpäällikkö). Vain sellaiset sanat, joille ei käännösvastiketta olisi kovin luontevasti löytynyt, olisi voinut upottaa viittauksin sivujen sekaan, ei kirjan loppuun. Viitemerkintöjen hakeminen kun oli nyt hankalaa selailemista.

Muotoilun ohella kritisoimme kirjan sisältöä: Kirjailija tuntui vahvistavan Intiasta ja intialaisuudesta vallalla olevia stereotypioita. Kirjan hahmot olivat lisäksi melko pessimistisiä tyyppejä. Myöskään novellien kaaret eivät kantaneet: kirjailijalla tuntui kyllä olevan jokaisessa novellissa jokin idea, mutta sen käsitteleminen ei ollut kovinkaan monipuolista. Tuntui, että ideat eivät kantaneet loppuun asti.

Teos jätti Luotaajat tyhjiksi; keskustelu lähtikin monesti muille raiteille ja muista aiheista puhuminen tuntui huomattavasti mielenkiintoisemmalta. Parasta intialaista antia illan aikana taisivat olla kirjan sijaan Riinan kokkaama maukas kasvispata, pita/naan-leivät ja intialaismausteinen tee. Kirjan reseptejä Riina ei ollut kokeillut, emmekä me muutkaan niistä vakuuttuneet: ne kuulostivat vähän vaikeilta. Mukavilta vaikuttaneet tarinoissa esiintyneet ruokalajit eivät kaikki olleet saaneet reseptiään kirjaan, mikä harmitti osaa meistä. Muutama mukava ohje teoksesta toki löytyi.
Konseptina ruokaohjeista ja niihin liittyvista tarinoista koostuva teos on kuitenkin mainio ajatus. Hyvin toteutettuna sellainen saattaisi houkutella lukemisesta vähemmän kiinnostuneita kaunokirjallisuuden maailmaan. Bulbul Sharmankin teos saattaisi toimia (hieman editoituna) opetusvälineenä esimerkiksi kotitalouden tunneilla - kiittelimme kirjaa myös sen maanläheisyydestä. Sen lukeminen oli kaikesta huolimatta ihan leppoisaa. Teos toi esille runsaan tuoksujen ja makujen maailman, vaikkakin kliseisenä.

*****

Ensi kerralla tapaamme lastenkirjallisuuden merkeissä keskiviikkona 23.5. klo 19 luonani Sörnäisissä (tulo-ohjeet s-postilla). Luodattavana on Neil Gaimanin kuulemma mainio Coraline (suomennoksen nimi on Coraline varjojen talossa). Teosta on saatavissa edulliseen hintaan esimerkiksi Akateemisesta kirjakaupasta: pokkarina alkukielinen 6 e, suomennos 7,90. Myös kaupunginkirjastosta teosta näyttää löytyvän mukavasti.

Kazuo Ishiguro: Silmissä siintävät vuoret (18.3.2007)

18.03.2007 - 20:26

Luotaajat kokoontuivat tänään pienimuotoisesti luonani. Kazuo Ishiguron kirjasta Silmissä siintävät vuoret oli kanssani keskustelemassa Jenni ja Pauliina. Kaikki olimme lukeneet kirjan ilman suurempia vaikeuksia. Teksti oli, liekö japanilaisittain, asiallista ja rauhallisesti etenevää. Lukiessa vire oli kevyt, vaikka kirja kuitenkin käsitteli aika ahdistavaakin aihetta, oman lapsen menettämistä.

Kirja piti koukussa loppuun asti ja keskustelu siitä oli tarpeen, sen verran ärsyttävältä aluksi tuntui, kun kertojan reittiä Nagasakista Englannin maaseudulle ei kunnolla kerrottu. Yritimme täyttää kertoja Etsukon jättämiä aukkoja tulkitsemalla muistelun vertauskuvalliseksi tai kenties omaelämänkerralliseksi. Ainakin ystävättären lapsi Mariko tuntui sekoittuvan niin selvästi itsemurhan tehneen Keikon lapsuuteen, että kenties Sachikon lähtöhaaveetkin olivat Etsukon omia.

Keskustelussamme pohdiskelimme sodan vaikutusta sodan jälkeen syntyneisiin lapsiin ja jopa heidän lapsiinsa. Myös japanilainen kulttuuri herätti meissä kiinnostusta. Erityisesti murroskausi uuden ja konservatiivisen isoisän Ogata-Sanin perinteiden vaalimisen välillä tuntui huvittavaltakin. Ei Suomessa Punaisessa viivassakaan oletettu naisen äänestävän miehensä mukaisesti. Nuorten kapinointi vanhoja perinteitä vastaan nähdään täällä jotenkin luonnollisena osana muutosta ja kehitystä. Toisaalta Japanin kulttuurin pitkä perinne ei taida olla sellaisenaan edes verrattavissa Suomen historiaan.

Pauliinan ehdottamista kirjoista äänin 2-1 valittiin seuraavaksi kirjaksi intialaisen Bulbur Sharman Munakoisojen kiukku. Kirjaa on hyvin saatavilla kaupungin kirjastosta. Päätimme kokoontua seuraavankin kerran luonani sunnuntaina 15.4. klo 16.00. Silloin Intian ja kirjan ruokateeman innoittamana myös syödään intialaisittain. Eli tervetuloa kaikki luokseni! Ilmoitathan tulostasi viimeistään edeltävänä perjantaina, niin osaan varata riittävästi kasviscurryn aineksia.

T:Riina

Hanna Hauru: Tyhjien sielujen saari (18.2.2007)

09.02.2007 - 10:49

Hei  kaikille!

Laskiaissunnuntaina eli 18.2. kokoonnuimme keskustelemaan Hanna Haurun Tyhjien sielujen saari –romaanista. Paikalla olivat Pauliina, Jenni, Tarja, Inkeri, Riina, Katriina ja minä sekä nuoren polven edustajat Aino ja Anni.

Haurun teos sai osakseen varautuneen vastaanoton: ennakkoluuloja herättivät Haurun teoksesta julkaistu arvostelu sekä Haurun käyttämät shokeerauskeinot. Kielellisesti Haurun teosta pidettiin kauniina. Etenkin luonnon ja päähenkilön elämänilon kuvaaminen saivat kiitosta osakseen, vaikkakin Haurun nopeista siirtymistä asiasta toiseen ei pidetty. Usein uudet luvut/ kappaleet alkavat kauniilla kuvailulla, mutta sen jälkeen teksti siirtyy nopeasti arkisempaan ja ehkä jopa inhorealistiseen kerrontaan. Kerrontatapa muistuttaa luontopäiväkirjaa (siis niiden kauniiden asioiden osalta).

Kevyen pohdinnan tasolle jäivät Haurun teoksen sisältämä symboliikka ja viittaukset esimerkiksi Kalevalaan, sekä sairas/ terve –kahtiajako. Romaani sisälsi paljon muitakin vastapareja, kuten seksuaalinen/ epäseksuaalinen, ruumis/ henki, sisäpuoli/ ulkopuoli. Teos kuitenkin tuntui kuvaavan asioita pintapuolisest, joten analyysikin jäi pintatasolle. Osin osallistujia haittasi teoksen historiattomuus. Nyt jälkeenpäin on pakko todeta että tutustuminen spitaaliin ja sen historiaan olisi avannut romaania ehkä vähän paremmin. Varmaankin suurimman pitämättömyyden aiheutti romaanin loppu: teos oli tarpeeksi järkyttävä ilman insestin esiintuomista. Ja lisäksi loppu oli epäuskottava.

Täytyy vielä todeta että ainakin Liken verkkokaupassa kaikki Haurun teokset lukuun ottamatta viime vuonna ilmestynyttä novellikokoelmaa Muuttoliike ovat roimassa aslennuksessa. Minä ainakin aion mennä Liken myymälään (miesseurassa) katselemaan Haurun kirjoja ja ehkä ostamaankin.

Seuraavan kerran kirjaksi äänestettiin Kazuo Ishiguron Silmissä siintävät vuoret ja tapaamme Riinan luona Runeberginkadulla sunnuntaina 18.3. kello 18.

Linkkejä:

Spitaalista: www.mielenterveys-taimi.fi/kipunoita/2003_1/43.htm

http://fi.wikipedia.org/wiki/lepra

Seilin saaresta: http://saaristomeri.natureit.net/index.php/kohteet/kohde_seili

Haurusta: www.like.fi

Terveisin,

Anu 

Serkkuni Marian pari vuotta sitten lähettämä lehtileike - Marialle oli siitä tullut heti mieleen Luotaajat :)
- Katriina