Kyllikki Villa: Vanhan rouvan lokikirja (11.4.2010)

14.04.2010 - 22:19

Mirkan luokse luotaamaan kokoontuivat sunnuntaina Mika, Riina, Johanna ja Jenni. Tällä kertaa ruodittavana opuksena oli Kyllikki Villan teos Vanhan rouvan lokikirja.

Pääosin kirjasta oltiin pidetty. Se oli rauhoittava, samoja kuvioita toistava ja ikäänkuin keskustelua vanhan tädin kanssa. Yhtälailla toisto, tietynlainen alakuloisuus ja asioiden märehtiminen koettiin myös puuduttavana. Hieman totuttelua vaati kirjan puhetyylinen asu, sillä teos on kirjoitettu kaseteille luettujen päiväkirjojen pohjalta. Kirja on myös matkakirjan sijasta todellakin päiväkirja, lokikirja, kuten teoksen nimikin kertoo. Kohdekuvausten sijaan teos on ennemminkin omalla tavallaan vanhenemisen kuvaus. Epävarmuus, toisista riippuvaisuus ja inhimillisyys ovat teoksessa läsnä ja pidimme kirjailijan ihanan rehellisestä tyylistä tämän suhteen. Välillä ajatukset tuntuivat raakileilta, mutta toisaalta juuri niin on hyvä. Tällöin niitä voi työstää itse päässään pidemmälle, kun ne eivät ole loppuun saakka pureksittuja. 

Pohdimme myös olisiko meistä matkustamaan rahtilaivalla. Muutamalla olikin kokemusta lyhyeltä matkalta Itämerellä. Sen totesimme, että rahtilaivassa matkustaminen on epävarmuuden sietämistä, eikä senkään vuoksi sovi ihan jokaiselle.

Toukokuussa tapaamme Tokoinrannan uudessa Cafe Pirittassa 6.5. kello 17.15. Teoksena ovat iranilaissyntyisen Marjane Satrapin sarjakuvaromaanit Persepolis: iranilainen lapsuuteni ja Persepolis 2: kotiinpaluu. Kyseessä on siis kaksi erillistä sarjakuvakirjaa, joita molempia näyttäisi olevan hyvin saatavilla kirjastosta.

t. Jenni

George Orwell: Vuonna 1984 (28.2.2010)

28.02.2010 - 11:58

Helmikuisena iltana kokoontuivat Riinan luokse luotaamaan Riina, Mirkka, Mika, Jenni, Pauliina ja Enni. Tällä kertaa luettavana oli George Orwellin teos Vuonna 1984. Ilta olikin mitä mukavin shampanjan, hyvän seuran ja keskustelun parissa.

Yleisesti ottaen kirjaa pidettiin mielenkiintoisena ja hyvänä, joskaan ei keveänä luettavana. Etenkin kidutuskohtaukset eivät olleet nautinnollista luettavaa ja Goldsteinin kirjan osuuden monet kokivat hieman puuduttavana. Vaikka kirja oli kirjoitettu 1940-luvulla, ei sisältö tuntunut kuitenkaan vanhentuneelta.

Mirkka oli lukenut teoksen alkuperäiskielellä, Riina vanhan käännöksen ja loput Raija Mattilan 1990-luvulla kääntämän version. Käännösten välillä löytyi hienoisia eroja ja uudempi versio tuntui sujuvammalta lukea. Vertailimme mm. huvitustakin aiheuttaneita uudiskielen termejä, kuten eri ministeriöiden nimiä (Miniluv - Lempimini, Minipax - Sopumini, Minitue - Tosimini ja Miniplenty - Riittomini).

Goldstenin teoria, että modernin sodankäynnin ensisijaisena tarkoituksena on kuluttaa tuotantoa korottamatta yleistä elintasoa tuntui luotaajista tietyllä tapaa uskottavalta ja samalla pelottavalta ajatukselta. Vihaviikko ja historian uudelleen kirjoittaminen tuntuivat ajatuksina karmaisevilta. Etenkin kun jälkimmäinen, tietojen vääristely, on ollut ja on edelleen arkipäivää todellisessakin maailmassa.

Lukiessa moni olikin pohtinut yhtymäkohtia todelliseen maailmaan, kuten Stalinin hirmutekoihin, Pohjois-Korean johtajakulttiin, Kuuban johtoon ja niin edelleen. Kamalana koettiin kriittisen ajattelun kieltämisen tyhmentävä vaikutus. Luotaajat pohtivat myös Nyky-Suomen "valvontakoneistoa", kuten valvontakameroita, kännyköiden paikannustietoja, erilaisia jäsenkortteja ja näiden mukanaan tuomia uhkia. Ilmaan nousi kysymys onko tavallinen kansalainen liian sinisilmäinen tätä kaikkea kohtaan. Luotaajat ajautuivat keskustelemaan myös mm. Suomen koulujärjestelmästä ja kriittisen ajattelun opettamisesta siellä.

Seuraavaksi kirjaksi valikoitui äänestyksessä äskettäin 86-vuotiaana menehtyneen Kyllikki Villan Vanhan rouvan lokikirja. Kokoonnumme Mirkan luona sunnuntaina 11.4. kello 17.

Jenni

Ray Bradbury: Fahrenheit 451 (4.1.2010)

04.01.2010 - 11:45

Luotaajat kokoontuivat Ainolla 4.1. jälleen sangen monilukuisina: paikalla olivat Ainon lisäksi Johanna, Katriina, Mika, Mirkka, Pauliina, Riina, Toni sekä juniorijäsenemme Enni. Keskustelun aiheena oli Ray Bradburyn romaani Fahrenheit 451, joka herätti melko ristiriitaisia tuntemuksia. Muutama piti kieltä ja kerrontaa kauniina, muutama taas jankkaavana ja pinnallisena. Totesimme tosin, että ainakin osittain toistoa ja tapahtumattomuutta oli käytetty tarkoituksellisesti kuvastamaan henkilöhahmojen ajatusmaailman tyhjyyttä. Myos hahmoista etenkin Beattya pidettiin toisaalta kiehtovana, toisaalta ehkä perusteettoman ristiriitaisena - mikä oli saanut aiemmin innokkaan lukutoukan vihaamaan kirjallisuutta? Halusiko hän tarinan lopussa kuolla, vai aliarvioiko hän Montagin luonteen voimakkuuden ja kuvitteli vielä saavansa miehen alistumaan käskyihinsä?

Tämä vuonna 1953 ensi kertaa julkaistu tieteisromaani tuntui toisten mielestä teknisiltä sovelluksiltaan nyt hieman naurettavalta, kun taas toisten mielestä teokseen oli päätynyt suorastaan hyytäviä ajankuvia tämän päivän maailmasta, plasmatelevisioruuduista viihteen ylivoimaan laajemminkin. Kulttisuosioistaan ja klassikon asemastaan huolimatta romaani sai runsaasti kritiikkiä myos heti ilmestyttyään - tätä valaisivat englanninkielisen painoksen lukeneiden referaatit teoksen esipuheesta. Yksi paikallaolijoista oli myös katsonut romaanista tehdyn elokuvan. Lopuksi päädyimme pohtimaan scifin ja fantasian eroa ja selvittämään eri määritelmiä netin avulla. Fahrenheit 451 luokitellaan scifiksi; paras sana kuvaamaan teosta on varmaan kuitenkin dystopia.

Onneksi emme vielä ainakaan elä kyseistä dystopiaa, ja voitte siis turvallisesti hankkia seuraavan teoksen ja tulla kirjakeskusteluun Riinan luo sunnuntaina 28.2. klo 17. Luettava teos on jälleen dystopia: George Orwellin Vuonna 1984. Luvassa siis toivottavasti kiintoisa uusi näkökulma samaan aiheeseen ja yhä syvempää keskustelua.

Kirjallisin terveisin
Katriina

Katri Lipson: Kosmonautti (15.11.2009)

23.11.2009 - 22:06

Tervehdys pimeään!

Luotaajat kokoontuivat 15.11. Paikan päällä ennätysmäärä osallistujia (sekä syötävää): Riina, Tapio, Johanna, Mirkka, Mika, Katriina, Aino, Riitta, Pauliina, Enni, Jenni ja Teresa.

Kosmonauttia pidettiin lukemisen arvoisena ja kiinnostavana sekä kielellisesti taitavasti toteutettuna, toisaalta sen arveltiin kuitenkin unohtuvan mielestä melko nopeasti. Kirjan kerronta on aukkoinen ja jättää lukijalle tulkinnan varaa. Eri näkemyksiä oli mm. siitä, saiko opettajaansa ihastunut Serjoza vastakaikua vai arvostiko opettaja häntä vain hyvänä oppilaana.
Tarinan sijoittumista köyhään Murmanskiin pidettiin osittain onnistuneena. Toisten mielestä taas neuvostoliittoankeus vaikutti päälleliimatulta. Ihmisten henkilökohtaisten suhteiden monimutkaisuus ja kommunkaation vaikeus oli kuvattu hyvin. Yksimielisyys vallitsi kuitenkin siitä, että kaikki tarinan säikeet (esim. dokumenttiohjaajan junamatka) eivät olleet tarpeellisia. Romaani tarjosi kerronnallisen rakenteensa sekä tarinansa kautta pureskeltavaa, mikä ei ole juuri koskaan huono asia.

Seuraavaksi luettavaksi valittiin Ray Bradburyn romaani Fahrenheit 451 (julk. 1953). Tapaaminen Ainolla maanantaina 4.1.2010 klo 17.
Voikaa hyvin ja muistakaa lukea :)

johanna