Salman Rushdie: Itä, länsi (1.3.2009)

02.03.2009 - 20:50

Tällä kertaa luotaamassa oli reipas joukko keskustelijoita. Paikalla oli myös ruotsalais-englantilais-tansanialaistumassa oleva vahvistuksemme, Katriina allekirjoittaneen sekä Ainon, Johannan, Millan ja Pauliinan lisäksi. Kaikki olivat lukeneet ainakin osan kirjan yhdeksästä novellista. Erilaisista lukutyyleistä johtuen yhden kaikkien lukeman novellin poimiminen analyysin kohteeksi oli kuitenkin haastavaa. Kirjassa on kolme väliotsikkoa: ”Itä”,  ”Länsi” ja ”Itä, länsi”. Näiden välisiä yhteyksiä ja eroja luotaajat yrittivät ratkaista. Kuitenkin novellit on julkaistu alun perin erikseen, joten ehkä etsimme turhaan kokonaisuutta.

Itä, länsi sai osakseen pääasiassa kehuja. Rushdien tyyliä kehuttiin ja erityisesti ihailtiin hänen rohkeuttaan kirjoittaa leikitellen ja itsevarmasti mielikuvitustaan käyttäen. Toisaalta joku hieman kritisoi sitä, että kirjaa oli vaikea luokitella mihinkään kategoriaan, kun novellien teemat ja aikakaudet vaihtelevat historiallisesta novellista scifiin ja maagiseen realismiin. Rushdie sekoittaa sujuvasti todellisuutta fiktiivisiin aineksiin ja saa lukijan välillä hämmennyksiin. Erityisesti novellin Yorick Hamlet viittaukset koettiin myös vaikeiksi ja ärsyttäväksikin, kun tuntui, että kirjailija oletti lukijan olevan Shakespearen asiantuntija. Myös pitkät lauseet ja monipolviset tarinanrakentelut saivat jotkut jättämään koko hämmennystä herättäneen Yorickin KUKKO-JA-HÄRKÄ –tarinan kesken.

Luimme novellin Rubiinitohveleiden huutokaupassa ääneen. Se edusti kirjan osaa ”Länsi” ja kuvasikin länsimaista rahan valtaa melko osuvasti. Sen alkuosassa kuvattaan värikkäästi Ihmemaa Ozziin viittaavien Rubiinitohveleiden huutokauppaan kokoontuneita ostajia. Huutokaupan alkaessa alkaa vasta varsinainen tarina tekstin minän suhteesta elämänsä rakkauteen, serkkuunsa Galeen. Novellin lopussa ihmeelliset, onnea turvaa ja rakkautta luvanneet tohvelit jäävät päähenkilöltä kuitenkin ostamatta ja hän kokee itsensä vapaaksi. Rushdien suhdetta uskontoon ja fundamentalismiin pohtiessamme päädyimme vertailemaan Rubiinitohveleita Itä-puolen novelliin Profeetan hius.

Alun ”Itä”-novellit olivat luotaajien mielestä selkeämpiä ymmärtää ja noudattivat ainakin mielikuvissamme tuhannen ja yhden yön tarujen kuvausta. ”Länsi”-novellit olivat välillä liiankin monimutkaisia ja niissä oli paljon vaikeita sanoja. Ehkä Rushdie käytti tätä tyylikeinona vahvistaakseen kuvaa pirstaleisesta lännestä, jonka tieto on besserwissermäistä erilaisten termien, medioiden ja merkitysten sekamelskaa ja jota vaan on vaikeampi tajuta. Vaikka toisaalta koimme myös, että ”Idän” novellien merkitysten löytyminen saattoi meille, länsimaalaisille lukijoille, olla sekin haastavaa.  

Luin itse tänään kirjan loppuun ja sen viimeisen novellin Kosija. Katriinan epäilyistä huolimatta minusta käännös oli tehty hyvin, kun muutamat olennaiset osat oli jätetty ilmeisesti alkuperäiseen muotoonsa (kuten porter-courter ensimmäisen luvun lopussa). Vahtimestarin puhetta olisi mielenkiintoista verrata kuitenkin vähän lisää alkuperäiseen. Miten englanniksi kuuluu luvun 10 loppupuolelta vahtimestarin pisin kuultu lause ”Herrat herrat ei herrat nämä ei B:n naiset herrat B:n naiset ylhäällä kolmannessa kerroksessa B:n maharaja myös herrat Jumalan totuus äidin hauta minä vannon.”? Koska osa luotaajista oli lukenut kirjan englanniksi, toivoisin, että joku voisi kommentoida!

Seuraavalla kerralla luodattavana on Rakel Liehun Helene. Tapaamme torstaina 2.4. klo 17 Pauliinan luona. Ehdottajalla eli Pauliinalla oli esittelyssä erilaisia äänikirjoja, mutta teoksen voi myös perinteisesti lukea. Ehkä saamme aikaiseksi jotain keskustelua myös Helene Schjerfbeckin teoksista. Seuraavana kirjan ehdottajana on Johanna. Nähdään silloin! Sekavista muistiinpanoistaan ylös kirjasi Riina

Lionel Shriver: Poikani Kevin (1.2.2009)

09.02.2009 - 16:24

Luotaajat (Aino, Mirkka, Pauliina ja Riina) kokoontuivat jo viikko sitten Pauliinan luona. Silloin keskusteltiin koulusurmista, ilkeistä lapsista ja lasten kasvatuksesta vähän laajemminkin, sillä vain kaksi neljästä oli lukenut Lionel Shriverin Poikani Kevinin. Shriver vaikutti kirjan perusteella taitavalta tarinankertojalta, sillä Kevinin kertomus piti mukanaan "loppuhuipennukseen" ja onnistuneeseen yllätykseen asti. Koulusurmaajan äidin kirjoittamat kirjeet aviomiehelleen tekivät tarinasta varsin todentuntuisen, vaikka paikoitellen pojan ilkeys koetteli uskottavuuden rajoja. Kirjan opetuksen voisi olla ettei kannata hankkia lapsia oman olemassaolon tarkoitusta ratkaisemaan eikä lapsille kannata teeskennellä. Siitä jää kiinni.

Seuraava luodattava kirja on Salman Rushdien Itä, Länsi. Takakansi lupaa: "Yhdeksän novellia idästä ja lännestä, niiden kuvitelluista eroista ja salatuista yhtäläisyyksistä" eli mukaan kannattaa tulla keskustelemaan, jos vaikka ehtisi vain yhden novellin lukea. Tavataan sunnuntaina 1.3. klo 17.00 mun luona Runeberginkadulla.

Tervetuloa kaikki!
Terveisin
Riina

Yasmina Khadra: Attentaatti (16.11.2008)

16.01.2009 - 17:53

Yasmina Khadran Attentaatti oli herättänyt sunnuntain luotaajissa (Milla, Jenni, Aino, Pauliina ja allekirjoittanut) pääosin positiivisen reaktion. Israelilaisten ja palestiinalaiseten konfliktia käsittelevä teos herätti päällimmäisenä kysymyksiä siitä, kuinka uskottava teos on. Osittain teoksen uskottavuutta haittasi ainakin Hollywood-elokuvamaisuus ja käännökseen liittyvät ongelmat. Osa hahmoista, paikoista ja dialogista tuntuivat liioitelluilta ja stereotyyppisiltä. Kirja onnistui kuitenkin käsittelemään konfliktia ruohonjuuritasolla ja nostamaan esille koston kierteen problematiikan myös kerronallisilla ratkaisuilla. Päähenkilö Aminin hämmennys vaimonsa ratkaisusta kuvaa varmasti osittain konfliktista kaukana olevan hankaluuksia ymmärtää, miksi iskujen kierre tuntuu jatkuvan ja jatkuvan.

Luotaajat kohtaavat seuraavan kerran vuonna 2009. Lionel Shriverin romaani Poikani Kevin on aiheena sunnuntaina 1.2. Pauliinalla.

Rauhaa ja rakkautta!
Johanna

Claire Castillon: Äidin pikku pyöveli (5.10.2008)

06.10.2008 - 18:29

Luotaajien syksyinen iltatapaaminen Pääskylässä hurahti neljän keskustelijan voimin vauhdilla. Milla, Johanna, Aino ja Pauliina syväluotasivat Claire Castillonin lyhyitä, karuja äidin ja tyttären välisestä suhteesta kertovia novelleja parikin tuntia eksymättä sen pahemmin sivujuonteille. Novelleissa selvästi oli pureksittavaa, vaikka ne olivatkin nopealukuisia ja pinnallisesti helppoja.

Tarinat olivat kuitenkin rankkoja, niissä ei paljon toivoa annettu. Muutama niistä toki oli kevyempi, ehkä jotenkin jopa normaalimpi. Osa novelleista taas oli mielestämme kirjoitettu “överiksi”. Pohdimme myös sitä, olivatko hahmot liioiteltuja. Jonkun mielestä päähenkilöt olivat tyhmiä, eivät ymmärtäneet, eivätkä oppineet tarinan aikana mitään. Novellien loput jäivätkin usein auki; niissä ei välttämättä ollut mitään käännettä parempaan tai pahempaankaan suuntaan. Vaikka kertoja (tai kirjoittaja??) herätti joskus toiveen asioiden suunnan muuttumisesta, kukaan ei kuitenkaan puuttunut äidin ja tyttären suhteeseen, joka sai joissakin tarinoista täysin makaabereja piirteitä. Myös isät pysyttelivät taka-alalla: he olivat kenties normaalimpia kuin äidit, mutta toisaalta käyttäytyivät ikään kuin heitä ei olisi. Ulkopuolinen kertoja toi novelleihin selkeyttä, mutta usein kertoja oli jompikumpi päähenkilöistä ja kerronta siten minämuotoista.

Hahmot olivat juonen kulun takia yksinkertaistettuja, pohdimme. Yleensä toinen (äidistä ja tyttärestä) oli jotenkin neuroottinen tai epänormaali. Jotkut novelleista tosin olivat suhteellisen tavallisiakin, esimerkiksi Häpeä toi jollekin mieleen oman nuoruusajan, jolloin ”joutui” häpeämään vanhempiaan. Castillon tavoitti siis novelleissaan nuorten omaa ääntäkin. Tarkemmin luotasimme kahta novellia, Postinjakohetkeä ja Kymmentä leikkausta kymmenessä vuodessa.  Lopuksi luimme kenties kokoelman normaaleimman ja positiivisimman luokkaretkestä kertovan Häpeän. Taisimme hiukan kyseenalaistaa kokoelman nimeä, joka oli yhden novellin nimi, muttei kuitenkaan saman novellin kuin alkuperäisessä ranskankielisessä kokoelmassa. Itse jäin miettimään, olivatko äidit sittenkin lapsiaan neuroottisempia ja miksi. Syytä ei tuntunut löytyvän.

Joka tapauksessa taisimme kokoelmasta pitää, joskaan monen sen novellin lukeminen yhteen menoon ei liene järkevää. Seuraavaksi jatkamme ranskankielisen kirjallisuuden parissa: Yasmina Khadran Attentaatista kokoonnutaan keskustelemaan su 16.10. Millan luo Myyrmäkeen. Yhteislähtö Rautatieasemalta, aikataulujen alta klo 16! Milla toimittaa tulo-ohjeet lähempänä tätä ajankohtaa. Ja vielä tiedoksi: kannattaa varata kirja mitä pikimmin, ne ovat kovin kysyttyä kamaa.