John Ashbery: Valveillaoloa (18.11.2007)

19.11.2007 - 21:44

Luotaajat tapasivat viiden hengen voimin sunnuntaina Pauliinan luona Sörnäisissä. Paikalle läpi loppusyksyisen pimeyden vaelsivat Johanna, Riina, Tarja ja Tero.

Ashberyn suomennoksista koottu kokoelma Valveillaoloa oli kirvoittanut kodeissa huokauksia, mutta pääkallopaikalla se kuitenkin sai aikaan intensiivistä analyysia. Kävimme läpi muutamia runoja hyvinkin yksityiskohtaisesti ja myös nautimme Teron ääneen lukemista kappaleista.

Aluksi moitimme Ashberyn runoilijanääntä pelokkaaksi, ironiseksi. Jotkut meistä olivat pysähtyneet muutamiin (suomentajan?) sanavalintoihin. Toisaalta totesimme, että tällaistahan postmoderni runous hyvinkin on: avointa ja tulkinnanvaraista. Ehkäpä tyylirikotkin kuuluvat asiaan? Ashberyn rakenteeltaan poukkivat ja epäehyet runot ja niiden säkeiden sattumanvaraisuus pakottavat lukijan tulkitsemaan – ja mitä ilmeisemmin todella pysähtymään ja keskittymään yhteen runoon kerrallaan.

Runojen suomentajan Aki Salmelan esipuheessa verrattiin Ashberyn lukemista siihen ”kuin kuulisi jonkun hitaasti kääntelevän radion kanavanvalitsinta naapurihuoneessa”. Tähän joku luotaajista totesi, että tällaisten runojen kirjoittamisen luulisi olevan helppoa. Voisiko jotkut säkeet vaihtaa toisiin kokonaisuuden siitä kärsimättä?

Analysoimme paitsi runojen erikoisia sanoja, rytmin muutoksia tai tyylin vaihtoja myös puhujaääniä, teemoja ja sanomia. Esimerkkinä toimikoon Säkeitä ennen aikaa. Pohdimme sen avointa seksuaalisuutta, joka yhdistyy konkreettiseen, mutta ylevään luontokokemukseen. Totesimme, että runon minä vaikuttaa mieheltä, joka on (jälleen kerran) yksin ja siten kenties yksinäinen. Runo projisoi ihmisyyttä luonnon kautta. Ihminen alkumeren – alun äärellä, suurempien voimien ja luonnonlakien vallassa. Tulkitsimme runon riuttojen tiedon perustuvan niiden pitkään ikään; ne ovat hitaan kasvun tulosta. Kalat taas tulevat ja menevät. Ja Neiti Meri on kenties joku salaperäinen nainen, runon minän haaveiden kohden. Mutta – kuinka yllättäen – ”minä” päätyy lopussa pessimismiin, luovuttaa naisen suhteen; ujo, reppana, huonoitsetuntoinen miesääni kuulsi mielestämme monen Ashberyn runon läpi.

En tiedä, löysimmekö varmoja vastauksia mihinkään tai olimmeko kenties edes näin yksimielisiä kuin edellä olen antanut ymmärtää. Joka tapauksessa keskustelua syntyi ja luulen, että monen mieli Ashberyn runoudesta muuttui tai ainakin lieveni illan aikana. Ehkä tämä onkin runoutta, jota kannattaa tutkistella. Ashberya voisi mielestäni kokeilla vaikka koulussa, vaikka vaativaahan se tuntuu olevan. Mutta eikö hyvä runous ole sitä aina?

********************************************************************

Seuraavan kerran tapaamme loppiaisena 6.1.2008 klo 17 (huom. aika) Riinan luona. Luodattavana on Hannu Mäkelän Mestari, 1995 Finlandia-palkinnon voittanut elämäkertaromaani Eino Leinosta.

Virginia Woolf: Mrs. Dalloway (14.10.2007)

15.10.2007 - 13:41

Sateisena sunnuntaina keskustelimme Virginia Woolfin romaanista Mrs. Dalloway. Mukana menossa Riina, Sampo, Pauliina ja Johanna, sekä Katriina, joka saapui paikan päälle myöhemmin.

Mrs. Dallowayta oli luettu mielenkiinnolla ja puhuttavaakin riitti reilusti. Mrs. Dalloway määritellään yleisesti tajunnanvirta - ja yhdenpäiväromaaniksi, ainakin takakansiteksteissä ja julkisessa keskustelussa. Verrattuna James Joyceen tai Volter Kilpeen, Woolfin aikalaisiin, on Mrs. Dalloway melko helppolukuinen.

Yllätyimme siitä, että kirjassa oli Clarissan (Mrs. Dalloway) ohella useita muita keskushenkilöitä, sekä siitä miten paljon kerronta nojaa viidenkympin kieppeillä olevien hahmojen muistoihin ja nostalgiaan kadotetuksi koettua nuoruutta kohtaan. Päädyimmekin pohdiskelemaan aika paljon hahmojen elämänasenteita ja sitä että mistä se onnellisuus ja tyytyväisyys kumpuaa. Tekstissä muutamaan otteeseen nousevat esille kohdat, joissa onnea tunnetaan hetkellisti sulauduttaessa kaupungin elämäntäyteiseen vilskeeseen tai puiston auringonpaisteiseen iloon, joka tosin tuntuu taas katoavan kun hahmot ryhtyvät pohdiskelemaan elämässään tehtyjä ratkaisuja ja valintoja.

Romaanin hahmot herättivät ristiriitaisine mielipiteineen, suuttumuksen ja toisinaan katkeruuden värittämin ajatuksin todellisen ja rehdin vaikutelman.

Lisäksi keskustelimme väistämättä myös naisen asemasta. Teos sijoittuu ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan ja ilmapiirissä on havaittavissa pientä vapautumista mutta pääosin naisen asema määrittyy edelleen avioliiton kautta. Tajunnanvirranomaisesti keskustelu ryöpsähti myös nykypäivään ja neulovan naisen asemaan. Vapautunut neulominen kun vaikuttaisi olevan edelleen utopiaa. Mitähän Mrs. Woolf tästä tuumaisi?

Ensi kerraksi luetaan runoja! Luodattavana John Ashberyn kokoelma Valveillaoloa.
Amerikkalaisen nykyrunouden suuria nimiä sanovat - luettavaksi jää.

Tapaaminen Pauliinalla sunnuntaina 18.11. klo 18:00.

T: Johanna

Mikko Rimminen: Pussikaljaromaani (6.9.2007)

07.09.2007 - 00:17

Luotaajat tapasivat tänään olusilla Kallion kulmilla. Pussikalja vaihtui
baariksi sateen takia. Selvästikin Kalliossa tapahtuu - iltaan mahtui
entisiä ja uusia heiloja, eksymisiä ja mahdollisesti romaanin Gabrielakin
oli noussut haudastaan, tai ehkei ollut edes oikeasti kuollut.

Pussikaljaromaani herätti tunteita puoleen ja vastaan. Rimmisen
kirjoitustyyli - tapa tunkea virkkeet täyteen substantiiveja ja tavoiteltua
ironiaa - ärsytti osaa. Teoksen lempeys ja ystävyyden arvostus sekä osuva
nimi herättivät positiivisia tuntemuksia. Pussikaljaromaanin huumori jakoi
myös hiukan mielipiteitä - puolet lukijakunnastamme oli naureskellut sille
jopa ääneen, puolet lähinnä hymissyt.

Seuraava tapaaminen on Riinalla sunnuntaina 14.10. klo 18 alkaen.
Luettavaksi valitsimme Virginia Woolfin Mrs Dallowayn. Kyseinen klassikko on
ollut pohjana esim. Tunnit-romaanille ja -elokuvalle. Mrs Dallowayhyn
linkittyy myös Pussikaljaromaani - molemmat kuvaavat yhden päivän
tapahtumia. Miesnäkökulman jälkeen siirrymme siis vahvaan naisnäkökulmaan.

Lisäinfoa teoksesta.
Tervetuloa!
Riina ja Katriina

William Burroughs: Alaston lounas (14.8.2007)

14.08.2007 - 19:31

Hei hei heiluvillenne rakkaat Luotaajat!

Tänään Tervasaaressa stiljoonat moskiitot levittivät paikalle saapuneiden luotaajien ylle paiseita. Hiki norui virtana kaikista taipeista ja muuttui limaiseksi spermaksi ja nousi pilveksi taivaalle. Sihteeri ahmi itseensä Alastonta lounasta buliimikon halulla. Ylensyöneenä oli pakko oksentaa tämä kaikki ulos. Olotilaa kokemuksen jälkeen voisi kuvailla kirjaimilla VMP tai hurjaa ysikytlukua muistellen EVVK (vai oliko se joskus muulloin?).

Harhojen läpi kuulen kuinka joku yrittää ylistää Burroughsia – voi kyrpä mikä pervo – ja vetoaa tyypin tyylitajuun ja rohkeuteen kirjoittaa jotain omaperäistä. Mä pääsin mukaan yhdelle tripille ja ihan siisti matka olikin: valokuvantarkkoja välähdyksiä jostain hautajaissaattuesta. Yhtäkkiä olinkin makaamassa nurmikolla ja jotkut pukevat ylleen naamiaisasuja. Lounas jää kesken. Johtuiko estoistani yhtyä täysillä mukaan orgioihin vai pelostani kadota lopullisesti beatin uumeniin, en tiedä.

Demokratia hajosi hetkeksi. Diktaattori ei halunnut vielä jättää päihteitä, vaan määrää kaikki luotaajat lukemaan seuraavaksi Mikko Rimmisen Pussikaljaromaanin. Sen tyyleistä voidaan keskustella pussikaljalla Kalliossa joskus kuukauden päästä. Jos demokratia saadaan taas nousemaan rappiosta voidaan diktaattorin ehdotuksesta 6.9. vielä keskustella. (Se sai outoja kiksejä noista numeroista). Kohdataan n. klo 18 Sörkän metroaseman edessä.

T:Riina

Burroughsin elämänkerta