2.3.2006

Tuomari Nurmio: Karvainen sielu (15.2.2006)

03.03.2006 - 00:02

Mirkkan analyysi:


Parrakas harppu


Olkoon niin
lähdetään siitä että sisälläsi asuu
kolmekymmentäkolmevuotias
parrakas nainen
jolla on Turun yliopiston loppututkinto
Entä sitten?
ei sen tarvitse merkitä sitä
että annat sen räyhätä öisin
kun yrität nukkua
Ja mikä oikeus sillä on
esittää ikäviä havaintoja
työtovereistasi siellä pankissa
Etkä pysty tukkimaan sen suuta?
Hyvä luoja Heikki
ole mies!
Et kai pelkää yhtä parrasta harppua?!


_Tuomari Nurmio_

Alla enemmän tai vähemmän paikkansa pitävä pöytäkirja edellisestä
tapaamisesta.

Jennin luona 15.2.:

Jenni: Olen kärsimätön lukija, en jaksa pysähtyä miettimään, se on huono
asia runojen kohdalla. Olisinkohan ymmärtänyt enemmän, jos olisin kuunnellut
enemmän Tuomari Nurmion musiikkia? Runot olivat rankkoja, mutta ihan kivoja.

Tarja: Olen havaitsevinani naisvihamielisyyttä teksteissä. Nämä ovat kovin
erilaisia kuin rocklyriikka, ehkä se huumori puuttuu. Suosikkini oli
raidallinen mies, ei ehkä niin runona, mutta hahmo oli niin hieno.
”Italialainen oopperalaulaja” halveksuu lihavuutta.

Helga: Onko tämä todella julkaistu 1994? Kuulostaa 70–80-luvulta. Silloin
esimerkiksi Raidallinen oli radikaali runo, se oli varmaan uutta ja hienoa,
että uskaltaa sanoa sperma. En usko, että kirjailija itsekään tietää mitä
haluaa sanoa.


Kommentoidaan runoa ”Jumala nukahti”
Jenni: Tuntuu pahalta lukea, kun vertaa mitä Tuntemattomasta sotilaasta on
sensuroitu.
Tarja: Onko järkeä vain raportoida maailman tila? Tuomari Nurmio vaikuttaa
besserwisseriltä, joka kertoo totuuksia muutaman tuopin jälkeen.
Mirkka: En pidä siitä, miten Nurmio päättää runonsa kahteen riviin, jotka
aina ”pilaavat” kaiken. Tiivistäminen on a ja o runoissa.
Jenni: Varma ykkönen on kyllä yläastetasoinen laatikkoruno.
Helga: Joka runossa on sana ”karva” vaikka siitä tulee likainen mielikuva.
Mirkka: Jos  on tarkoituskin antaa rankan jätkän kuva?
Muut: Nurmio haluaa  pitää neljän päivän sänki – vaikutelman.

”Istut nojatuolissa” tuo Jennille mieleen Mamban biisin Vanha valokuva.
Helga näkee siinä hieman naisenpilkkaa, päädyttiin kuitenkin yksissä tuumin
itseironiaan. (toivottavasti)

”Ruumiini karvat” Helgan ja Mirkan yksimielisellä tuomiolla tarkoittaa että
seksi on pahasta.

”Menevällä päällä”
Musta Sambo ja Nukke Nieminen ovat lastenlaulusta ”Menevällä päällä” Mirkka
piti tätä nonsenserunona, jossa tietyllä aiheella vain etsitään rimmaavia
sointuja. Jenni ja Tarja näkivät runossa ryyppyreissua ja huumetrippiä, ja
Jennin mielestä ”mongoloidi” oli turhan halveksuva sana.

Jääkaappirunosta jäi kokoontumisesta huolimatta epäselväksi ”Hank Williams”.
Onko se drinkki ja miten se sekoitetaan? Mirkka veikkasi jääkaapin
koneistoa. Pieleen meni: ystävämmä google kertoo: Hank Williams is the
father of contemporary country music. Eli nykyaikaisen countrymusiikin isä
se siellä sitten soitteli, siellä jääkaapissa.

9.1.2006

Samuel Beckett: Molloy (10.1.2006)

10.01.2006 - 00:09

Tiistaina 10.1.2006 keskusteltiin Samuel Beckettin teoksesta Molloy. Analyysin kirjoittaminen on unohtunut/ teksti kadonnut. Mutta jos olit paikalla, lisääpä tähän infoa siitä, ketkä olivat mukana keskustelussa. Muitakin kommentteja voi toki lisätä, jos joku vielä illasta jotain muistaa :)

4.12.2005

Marguerite Duras: Kesäsade (23.11.2005)

 

05.12.2005 - 00:00

Hei luotaajat,


Olen ollut osa-aikasihteerin roolissani hieman laiska. Pahoittelut siis
tämän viestin viipymisestä, mutta tässä se nyt vihdoin tulee.
23.11. luodattiin täällä meillä Marguerite Duras'n romaania
Kesäsade. Väkeä oli paikalla varsin paljon: Riina, Leea, Helka, Teresa,
Riikka, minä itse sekä kaksi sosiologian opiskelijaa (joiden nimiä en enää
muista), jotka olivat paikalla opintoihinsa liittyvän kenttätyön merkeissä
eivätkä siksi osallistuneet kirjallisuuskeskusteluihimme mitenkään.
Duras'n romaanista oli yleisesti ottaen pidetty ja se nähtiin nopealukuisena
mutta silti vaikeaselkoisena ja monitulkintaisena. Romaanin kerrontaa
pidettiin lastenkirjamaisena ja ilmaisultaan yksinkertaisena. Romaanin
jälkisanoissa mainittu elokuva Les Enfants herätti keskustelua: millainen
elokuva mahtaa olla, jos Kesäsade on kirjoitettu elokuvan henkilögallerian
sekä kuvauspaikkojen inspiroimana? Myös romaanin suomentajan alkusanat
herättivät polemiikkia. Onko suomentajan tarpeen puolustella ratkaisujaan
lukijan edessä?


Kesäsateen varsin rikkinäisiä henkilöhahmoja pidettiin uskottavina ja
rehellisinä. Henkilöhahmoista keskusteluun nousivat erityisesti perheen äiti
(äidin lähtemisen uhka, rikkonaisuus, identiteetin häilyvyys), Jeanne-sisko
(Mikä on hänen roolinsa romaanissa? Miten hän suhteutuu äitiin ja
Ernestoon?), Ernesto-veli (lapsuus vs aikuisuus, eksistentialistinen tuska,
turhuuden käsite) sekä Erneston opettaja, jota muun muassa spekuloitiin
kirjailijan itsensä samastumiskohteeksi. Erityisen paljon pohdimme Jeannen
ja Erneston välistä suhdetta. Miksi romaanissa esitetty insesti on jossain
määrin helppo ohittaa vain osana kerrottua, fiktiivistä tarinaa? Millainen
suhde vallalla, seksillä, väkivallalla ja insestillä on toisiinsa?


Henkilöhahmojen kautta keskusteluun nousi myös intohimo. Onko kaikilla
ihmisillä intohimoja elämässään? Mitä tapahtuu, jos niitä ei ole? Kuinka
intohimo ylipäänsä yleensä ymmärretään: onko se jotakin subjektiivisesti
tavoiteltavaa vai kenties merkki ihmisen epävakaudesta? Yleisesti ottaen
kirjailijan todettiin suhtautuvan henkilöhahmoihinsa suurella lempeydellä.
Edes lapsiaan kaltoin kohtelevia vanhempia ei teoksessa mitenkään suoraan
tuomita vaan heitä ja heidän -toki kyseenalaisia- valintojaan pikemminkin
ymmärretään.


Seuraavan kerran tapaamme tiistaina 10.1.2006 klo 18.
Teresan ehdottamista kirjoista äänestimme seuraavaksi kerraksi luettavaksi
Samuel Beckettin teoksen Molloy. Ensi kerralla kirjaa ehdottaa Riina.


Viettäkää hyvät joululomat & nähdään tammikuussa!
-Tarja

8.11.2005

Max Frisch: Homo Faber (20.10.2005)

 

08.11.2005 - 23:57

Hei Luotaajat ja Luotaajuutta harkitsevat!


Tässä Lauran tiivistelmä viime tapaamisesta ja tiedot seuraavasta (Laura ei
saanut nettiselaimen takia mailiosoitteita kopioitua, joten lähetti äsken
viestinsä minulle). Aloitamme siis klo 18.


Lukuaikaa on nyt jäljellä vain kaksi viikkoa, mutta kirja on lyhyt ja
suureksi osaksi harvaa dialogia, joten toivottavasti kaikki kiinnostuneet
ehtivät kuitenkin lukea.
Katriina


----- Edelleenlähetetty viesti lähettäjältä Laura Reimaa
eli, tässäpä viimekertaisen tiivistelmä:
luettavana oli sveitsiläiskirjailijan max frischin teos homo faber, joka
asettaa miehisen rationalistimaailmankuvan rankkaan analyysiin.
paikall olivat katku, riina, tarja, leea ja laura,
Riinan kommentteja:
- kiinnostus kasvoi lukiessa
- sai alkuksi huonomman käsityksen
- homo faber oli rasittava stereotyyppi


Tarja:
- hyvillään että tuli luettua
- kiinnostava henkilöhahmo
- samaistui lentotilanteeseen
- kieliasun suomennokset herättivät keskustelua
- kirjassa vastenmielinen kasni
- keskustelu maxwell demonista, josta faber oli tekemässä väikkäriä
(kaaoksen vastustus)


Katku:
- ihmetteli, minkälainen faber oikeasti on
- kirja esittää poikkeustilaa
- tottumaton kirjoitustyyliin
- febrin afrikkavastaisuus herätti keskustelua
-  faber-yliannostus
Laura ja Leea oli lukeneet kirjan koulussa ja analysoineet sitä puhki n 2
kouluvuotta.
Faber selkeästi ristiriitainen persoona. Minkälainen loppu? Kuoleeko faber
vai ei?


pohdittiin miksi kirjaa luetaan koulussa (nais-mies-vastakohta?
stereotypiat? insesti? monitasoinen teos? 1960-luvun 'ajankohtaisteos'...?)
jos filmatisoitaisiin, ketkä näyttelisivät? onko faber komea? entä
nasihenkilöt? kannatusta saivat tom hanks, bill murray, meryl streep ym...
lyhyestä virsi  kaunis, enpä koskaan ole tiivistelmistä  pitänyt, joten
tässäpä seuraavalle tapaamiselle lukemista:
marguerite duras "kesäsade", v.2002, 176 sivua


seuraava tapaaminen 22.11. Tarjalla, Teresa ehdottaa kirjat.
terkuin
Laura