Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (28.11.2004)

 

29.12.2004 - 23:25

Huikan myöhässä tämä taitaa tulla. Olen jo ehtinyt unohtaa, mitä oikein
oltiin puhuttu, mutta enköhän saa kirjoitettua ainakin jotain...

Luotaajat tapasivat 28.11 Miran luona. Paikalla olivat Riitta, Jenni,
Harri, Pauliina, Mira ja Tintti. Luettava kirja oli Muumilaakson marraskuu,
joka on muumikirjaksi sillä tavalla poikkeuksellinen, että se ei kerro itse
muumiperheestä. Muumiperhe on matkalla ja taloon ovat muuttaneet Hemuli,
Vilijonkka, Tuhto-homssu, Ruttuvaari ja Mymmeli. Myös Nuuskamuikkunen on
kääntynyt takaisin matkaltaan etsimään kadonneita säveliä. Poikkeuksellista
on myös alakuloisuus. Ehkäpä erilaisuus selittyy sillä, että Muumilaakson
marraskuu on Tove Janssonin viimeinen muumikirja. Hahmot edustavat eri
ihmistyyppejä kärjistettyinä. Tyypit ovat kuitenkin kovin yksipuolisia,
koska niillä ei näytä olevan muuta kuin ongelmansa: Ruttuvaarilla
yksinäisyys, homssulla äidin kaipuu, Vilijonkan neuroottisuus ja Hemuli
yritti leikkiä Muumipappaa. Muumiperhettä ei tuntenut kunnolla muut kuin
Mymmeli ja Nuuskamuikkunen, jotka olivat tavallaan eri sarjaa kuin muut
hahmot. Loput otuksista olivat tulleet etsimään apua ongelmiinsa
Muumilaaksosta, koska ajattelivat, että siellä on aina kaikki hyvin. Niille
perhe kasvoi niin ihanaksi ja ihmeelliseksi, että alkoi jo olla ahdistava.
Nuuskamuikkunen auttoi hienovaraisesti ainakin Vilijonkkaa ja Hemulia
antamalla niiden itse oivaltaa ratkaisut ongelmiinsa. Päättelimme
nimittäin, että Nuuskamuikkunen oli tahallaan jättänyt huuliharpun
Vilijonkan löydettäväksi ja heti seuraavana aamuna Vilijonkka
oli "parantunut". Homssu taas tajusi itse viime hetkellä ennen muumiperheen
paluuta, että Muumimammakin saa olla huonolla tuulella. Ruttuvaarissa emme
löytäneet muutosta. Puhuimme myös siitä, miten toisten pitää lähteä ja
toisten jäädä. Synkästä aiheesta huolimatta kirjan kuvat piristivät, jopa
naurattivat.

Seuraavan kerran kirja on Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja
liftareille. Seuraava tapaaminen on sunnuntaina 30.1. klo. 16.

John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä (31.10.2004)

 
08.11.2004 - 23:21

Kokoonnuimme 31.10 meille (siis Harrin luo) keskustelemaan kirjasta Hiiriä ja ihmisiä katsoimme myös kirjan pohjalta tehdyn elokuvan. Läsnä olivat allekirjoittanut, Mira, Tintti, Riina, Pauliina, Laura ja uutena jäsenenä Riitta

Kokonaisuutena kirja oli suhteellisen lyhyt ja keskustelua herätti jo ennakkoon se miten näin lyhyen kirjan elokuvasointi mahtaa onnistua. Todettiin myös että kirjanpohjalta tehty näytelmä pyörii yhä
Kansallisteatterissa Lennien roolissa Esko Salminen (käykäähän katsomassa). Kirjan sisällöstä kävimme mielnkiintoista keskustelua koskien lähinnä ystävyyden ja haaveiden merkityksestä. Se, että Lennie antoi mahdollisuuden muillekin kirjan päähenkilöille mahdollisuuden sanoa haaveensa ääneen oli
ainoita toiveikkaita ja positiivisa asioita joita kirja sisälsi.

Ylaisluonteeltaa kirjan sisältö oli siis varsin synkkä mutta se kuvasi varsin realistisesti 1930-luvun yhteiskunnan tilannetta Yhdysvalloissa. Keskustelua herätti myös se miten sitoutuneita George ja Lennie olivat toisiinsa ja toistaalta miten irrallisia he olivat muusta yhteiskunnasta. Verrattuna nyky-yhteiskuntaan jossa usein nuorisolla on vaikeuksia löytää paikkansa yhteiskunnassa. No kysee,ssä on varmasti hieman eri näkökulmat mutta jokatapauksessa Lennien ja Georgen ystävyys on kadehdittavaa.
Iltamme edetessä Riina luki kirjan sivulta 102 luvun jossa Crooks tapaa hempukkanaisen. Tämä herätti heskustelua rotuerottelusta sekä naisen asemasta romaanissa. Aiheista ei kuitenkaan keskusltu kovin syvällisesti ja todettiinkin etteivät kyseiset aiheet olleet oleellisia romaanin sisällössä (vaikka tärkeitä asioita ovatkin)

Keskustelun päätyttyä söimme hiukan, ja sitten katsoimme elokuvan. Elokuvan jälkeen totesimme että juoni oli siirretty varsin tarkasti valkokankaalle, mutta yleisilme oli paljon positiivisempi kuin kirjassa.
Ainoan naisen eli jo edellämainitun hempukkanaisen roolia oli pyritty syventämään ja jollain tavoin Georgen rooli oli poikkeava elokuvassa. Kokonaisuutena elokuva ei yltänyt samalle tasolle kuin kirja, sillä sen anti jäi joillain tavoin yksipuoliseksi kuvaukseksi kauniista ja yksinkertaisesta elämästä 1930-luvun yhdysvaltain maaseudulla.

SEURAAVALLA KERRALLA:
Luettavaksi kirjaksi äänesimme Tove Janssonin Muumilaaksin marraskuu. Tapaamme Miran luona sunnuntaina 28.11 kello 16.00. Yhteislähtö rautatieaseman eestä kello 15.45.

Ensikerralla Mira toimii sihteerinä ja Tintti ehdottaa kirjaa.
Kaikki mukaan keskustelmaan Muumien suhteesta marraskuuhun!!!

Terveisin sihteerinne
--
Elintarvike-ekonomian opiskelija
Harri Harjula

Erlend Loe: L (28.9.2004)

 
13.10.2004 - 23:20

Sunnuntaina kokoonnuimme Tintin luona vähän pienemmällä porukalla. Erlend
Loen kirjasta L keskustelivat Tintti, Harri, Mira ja Riina. Kaikki olimme
lukeneet kirjan, Mira jopa 1,5 kertaa ja hauskasta kirjasta riitti
jutusteltavaa. Niiden mukaan, jotka aiemminkin olivat Loen, tai
tuttavallisemmin Erlendin, teoksia lukeneet, tyyli oli sama ja menetti
vähän tehoaan useamman kirjan lukemisen jälkeen. Kaikkien mielestä kirja
oli kuitenkin hauska, vaikka loppua kohden vähän vakavoituikin tai
lässähti.

Kirjan teoriat ja itse tutkimusmatka johtivat meidät pohdiskelemaan faktan
ja fiktion eroa kaunokirjallisessa romaanissa. Romaanissa tärkeää on hyvä
tarina ja se uskoo ken tahtoo. Erlend, eli kirjoittaja, ainakin teeskenteli
onnistuneesti olevansa tosissaan.

Tutkimusretkelle osallistuneet saivat meiltä moitteita liian helposta
luovuttamisesta vaikeuksien kohdatessa. Monetkaan retkelle osallistuneista
eivät tuntuneet saavan mitään aikaiseksi ja unelmat olivat vähän liian
mahtipontisia. Ainoa maanläheinen henkilö oli kokki. Kirjan
yhteiskuntakokeilut toivat Luotaajien keskusteluun nyky-yhteiskunnan
julkisuuden tavoittelun ja lyhytjänteisyyden. Todellisen teorian luominen
vaatii aikaa ja pitkäjänteisyyttä ja se tuntui kirjan henkilöille olevan
hyvin vaikeaa.

Seuraavan kerran kirjaksi valitsimme Harrin elokuva aiheisista ehdotuksista
John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä. Ensi kerralla toteutamme pitkään
vireillä olleen elokuva- Luotaajat, eli katsomme saman nimisen elokuvan.
Harri hankkii ko. dvd:n.

Sunnuntaina 31.10 klo 16 tavataan. Yhteislähtö Kampin metroasemalta klo 15.45. Ensi kerralla Mira
ehdottaa kirjaa ja Harri toimii sihteerinä, koska käsittelyssä on Harrin
ehdottama kirja. Hiiriä ja ihmisiä on taas lyhyt kirja ja aikaakin on nyt
runsaasti kirjan lukaisemiseen, joten toivottavasti nähdään runsaslukuisena
31.10 Harrin luona! Käytännön järjestelyjen takia olisi hyvä, jos vähän
pidettäisiin yhteyttä ja ilmoiteltaisiin etukäteen kuka on tulossa.

Luotaamisiin!
Riina

Anthony de Mello: Havahtuminen (31.8.2004)

 
01.10.2004 - 23:20

Kokoonnuimme Pamin luona Merihaassa 31.8. aiheenamme Anthony de Mellon Havahtuminen. Vaikka kaikki eivät olleetkaan lukeneet kirjaa, kuten esimerkiksi allekirjoittanut, aiheesta sukeutui varsin kiintoisa keskustelu. Paikalla olivat Pauliina, Katriina, Mirkka, Riina, Mira, uusi jäsen Harri sekä minä.

Havahtuminen oli eittämättä herättänyt ihmiset miettimään omia asenteitaan ja elämäänsä. Muiden miellyttämistä ja itsekkyyttä pohdittiin paljon. Puhuttiin myös siitä, kuinka kirjan mukaan on mahdollista olla onnellinen, vaikka hermot olisivatkin kireällä; stressi voi ise asiassa olla hyväkin
asia. Kirja oli mielenkiintoinen kaikkien mielestä, mutta paljon kritiikkiäkin esitettiin, teos jopa ärsytti monia. Teoksen rakenne oli sekava, johtuen ehkä siitäkin että kirja oli koostettu pääasiassa de Mellon
pitämistä puheista. De Mellon ajatukset olivat tuttuja useista uskonnoista ja peruspsykologisia "oivalluksia" hän viljeli myöskin. Pienet vitsit ja anekdootit kevensivät tekstiä, vaikka tuntuivatkin välillä tarpeettomalta täytteeltä. Kirjan perimmäinen sanoma oli joka tapauksessa tiivistettävissä
yhteen lauseeseen, jota kaikki Luotaajat voivat elämässään noudattaa tai olla noudattamatta: "Minä olen pöljä ja sinä olet pöljä, joten mitä välii". :)

Seuraavaksi kokoonnumme 26.9. sunnuntaina kello 17.00. Luettavaksi kirjaksi valitsimme Erlend Loen L:n. Pam toimii sihteerinä ja Harrin ehdotuksista äänestetään seuraava kirja. Minä yritän väsätä jotain syötäväksi kelpaavaa, mikä on siis suhteellisen haastava tehtävä minulle.

Tulkaa sankoin joukoin!
Tintti