George Orwell: Vuonna 1984 (28.2.2010)

28.02.2010 - 11:58

Helmikuisena iltana kokoontuivat Riinan luokse luotaamaan Riina, Mirkka, Mika, Jenni, Pauliina ja Enni. Tällä kertaa luettavana oli George Orwellin teos Vuonna 1984. Ilta olikin mitä mukavin shampanjan, hyvän seuran ja keskustelun parissa.

Yleisesti ottaen kirjaa pidettiin mielenkiintoisena ja hyvänä, joskaan ei keveänä luettavana. Etenkin kidutuskohtaukset eivät olleet nautinnollista luettavaa ja Goldsteinin kirjan osuuden monet kokivat hieman puuduttavana. Vaikka kirja oli kirjoitettu 1940-luvulla, ei sisältö tuntunut kuitenkaan vanhentuneelta.

Mirkka oli lukenut teoksen alkuperäiskielellä, Riina vanhan käännöksen ja loput Raija Mattilan 1990-luvulla kääntämän version. Käännösten välillä löytyi hienoisia eroja ja uudempi versio tuntui sujuvammalta lukea. Vertailimme mm. huvitustakin aiheuttaneita uudiskielen termejä, kuten eri ministeriöiden nimiä (Miniluv - Lempimini, Minipax - Sopumini, Minitue - Tosimini ja Miniplenty - Riittomini).

Goldstenin teoria, että modernin sodankäynnin ensisijaisena tarkoituksena on kuluttaa tuotantoa korottamatta yleistä elintasoa tuntui luotaajista tietyllä tapaa uskottavalta ja samalla pelottavalta ajatukselta. Vihaviikko ja historian uudelleen kirjoittaminen tuntuivat ajatuksina karmaisevilta. Etenkin kun jälkimmäinen, tietojen vääristely, on ollut ja on edelleen arkipäivää todellisessakin maailmassa.

Lukiessa moni olikin pohtinut yhtymäkohtia todelliseen maailmaan, kuten Stalinin hirmutekoihin, Pohjois-Korean johtajakulttiin, Kuuban johtoon ja niin edelleen. Kamalana koettiin kriittisen ajattelun kieltämisen tyhmentävä vaikutus. Luotaajat pohtivat myös Nyky-Suomen "valvontakoneistoa", kuten valvontakameroita, kännyköiden paikannustietoja, erilaisia jäsenkortteja ja näiden mukanaan tuomia uhkia. Ilmaan nousi kysymys onko tavallinen kansalainen liian sinisilmäinen tätä kaikkea kohtaan. Luotaajat ajautuivat keskustelemaan myös mm. Suomen koulujärjestelmästä ja kriittisen ajattelun opettamisesta siellä.

Seuraavaksi kirjaksi valikoitui äänestyksessä äskettäin 86-vuotiaana menehtyneen Kyllikki Villan Vanhan rouvan lokikirja. Kokoonnumme Mirkan luona sunnuntaina 11.4. kello 17.

Jenni

Ray Bradbury: Fahrenheit 451 (4.1.2010)

04.01.2010 - 11:45

Luotaajat kokoontuivat Ainolla 4.1. jälleen sangen monilukuisina: paikalla olivat Ainon lisäksi Johanna, Katriina, Mika, Mirkka, Pauliina, Riina, Toni sekä juniorijäsenemme Enni. Keskustelun aiheena oli Ray Bradburyn romaani Fahrenheit 451, joka herätti melko ristiriitaisia tuntemuksia. Muutama piti kieltä ja kerrontaa kauniina, muutama taas jankkaavana ja pinnallisena. Totesimme tosin, että ainakin osittain toistoa ja tapahtumattomuutta oli käytetty tarkoituksellisesti kuvastamaan henkilöhahmojen ajatusmaailman tyhjyyttä. Myos hahmoista etenkin Beattya pidettiin toisaalta kiehtovana, toisaalta ehkä perusteettoman ristiriitaisena - mikä oli saanut aiemmin innokkaan lukutoukan vihaamaan kirjallisuutta? Halusiko hän tarinan lopussa kuolla, vai aliarvioiko hän Montagin luonteen voimakkuuden ja kuvitteli vielä saavansa miehen alistumaan käskyihinsä?

Tämä vuonna 1953 ensi kertaa julkaistu tieteisromaani tuntui toisten mielestä teknisiltä sovelluksiltaan nyt hieman naurettavalta, kun taas toisten mielestä teokseen oli päätynyt suorastaan hyytäviä ajankuvia tämän päivän maailmasta, plasmatelevisioruuduista viihteen ylivoimaan laajemminkin. Kulttisuosioistaan ja klassikon asemastaan huolimatta romaani sai runsaasti kritiikkiä myos heti ilmestyttyään - tätä valaisivat englanninkielisen painoksen lukeneiden referaatit teoksen esipuheesta. Yksi paikallaolijoista oli myös katsonut romaanista tehdyn elokuvan. Lopuksi päädyimme pohtimaan scifin ja fantasian eroa ja selvittämään eri määritelmiä netin avulla. Fahrenheit 451 luokitellaan scifiksi; paras sana kuvaamaan teosta on varmaan kuitenkin dystopia.

Onneksi emme vielä ainakaan elä kyseistä dystopiaa, ja voitte siis turvallisesti hankkia seuraavan teoksen ja tulla kirjakeskusteluun Riinan luo sunnuntaina 28.2. klo 17. Luettava teos on jälleen dystopia: George Orwellin Vuonna 1984. Luvassa siis toivottavasti kiintoisa uusi näkökulma samaan aiheeseen ja yhä syvempää keskustelua.

Kirjallisin terveisin
Katriina

Katri Lipson: Kosmonautti (15.11.2009)

23.11.2009 - 22:06

Tervehdys pimeään!

Luotaajat kokoontuivat 15.11. Paikan päällä ennätysmäärä osallistujia (sekä syötävää): Riina, Tapio, Johanna, Mirkka, Mika, Katriina, Aino, Riitta, Pauliina, Enni, Jenni ja Teresa.

Kosmonauttia pidettiin lukemisen arvoisena ja kiinnostavana sekä kielellisesti taitavasti toteutettuna, toisaalta sen arveltiin kuitenkin unohtuvan mielestä melko nopeasti. Kirjan kerronta on aukkoinen ja jättää lukijalle tulkinnan varaa. Eri näkemyksiä oli mm. siitä, saiko opettajaansa ihastunut Serjoza vastakaikua vai arvostiko opettaja häntä vain hyvänä oppilaana.
Tarinan sijoittumista köyhään Murmanskiin pidettiin osittain onnistuneena. Toisten mielestä taas neuvostoliittoankeus vaikutti päälleliimatulta. Ihmisten henkilökohtaisten suhteiden monimutkaisuus ja kommunkaation vaikeus oli kuvattu hyvin. Yksimielisyys vallitsi kuitenkin siitä, että kaikki tarinan säikeet (esim. dokumenttiohjaajan junamatka) eivät olleet tarpeellisia. Romaani tarjosi kerronnallisen rakenteensa sekä tarinansa kautta pureskeltavaa, mikä ei ole juuri koskaan huono asia.

Seuraavaksi luettavaksi valittiin Ray Bradburyn romaani Fahrenheit 451 (julk. 1953). Tapaaminen Ainolla maanantaina 4.1.2010 klo 17.
Voikaa hyvin ja muistakaa lukea :)

johanna

Pablo Tusset: Parasta mitä voisarvelle voi tapahtua (4.10.2009)

23.10.2009 - 20:17

Pauliinan luona lokakuun alussa luotaamaan kokoontuivat Riina, Johanna, Teresa, Mirkka, Pauliina sekä minä ja mukana hyöri myös yksi hampaallinen olmi. Tällä kertaa tarkastelussa oli nettiäänestyksellä valittu Pablo Tussetin esikoisteos Parasta mitä voisarvelle voi tapahtua.

Kirjan todettiin olleen nopeaa ja kevyttä luettavaa ja siitä oli ihan pidettykin, mutta päähenkilö Pablo koettiin ärsyttävänä. Esille tuli syytöksiä sovinistisuudesta, mutta pitkän keskustelun päätteeksi totesimme ylipainoisen antisankarin sovinistisuuteen syyttömäksi, sillä hän oli enemmänkin vain itsekäs ja kohteli kaikkia huonosti, naisia melkeinpä paremmin kuin miehiä. Naiset oli teoksessa kuvattu kuitenkin hyvin pintapuolisesti ja kaikki hahmot oli kovin stereotyyppisiä.

Viihdyttävän kirjasta teki sen huvittavat osuudet. Poimimme esimerkiksi päähenkilön kohtaamisen pikkulapsen kanssa:

"Kauhistus: otuksella ei ole hampaita.
Pelosta pahoinvoivana yritän olla kiinnittämättä huomiota kummajaiseen ja loikkaan sen yli. Kälyni on ilmeisesti tottunut olmiin ja kumartuu minkäänlaista inhoa osoittamatta nostamaan sen syliinsä, jolloin otus ilmiselvää älynpuutetta osoittaen alkaa kurluttaa ja taputtaa käsiään ilman näkyvää syytä."

Pablo paljastui kuitenkin ihan fiksuksi ja filosofiseksi, mutta on vain äärettömän hedonistinen ja esimerkiksi toteaa matkailun ja lukemisen olevan pelkkää itsepetosta, eikä siksi moisia turhuuksia enää harrastakaan. Kirjan loppuratkaisu jäi vähän hämäräksi, mutta löysimme tapahtumista jopa kasvutarinan päähenkilön ja tämän vastakohtaisen veljen välien lähennyttyä vaikeuksien kautta. Teoksen loppuosa myös hieman perustelee Pablon elämässään tekemiä erikoisia valintoja ja lopulta totesimme, että tällä Pablolla on valinnoissaan joku ihan hyväkin pointti.

Luotaajat kokoontuvat seuraavan kerran 15.11. klo 16 Riinalla (osoitteessa X) ja luodattavana kirjana on Katri Lipsonin Kosmonautti, joka on voittanut mm Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon.
Mukavaa viikonloppua ja kirjamessuja !

Terveisin Aino