Irène Némirovsky: Tanssiaiset (16.6.2009)

10.08.2009 - 16:57

Viimeksi luimme kesäkuun alkajaisiksi Irène Némirovskyn Tanssiaiset. Se oli lyhyt mutta innokasta keskustelua herättänyt tarina tanssiaisten valmisteluista ja samalla murrosikäisen tytön suhteesta vähän onnettomaan ikuista nuoruutta tavoittelevaan äitiinsä. Kannattaa lukea itse!

Seuraavaksi luotaamme Einar Már Guðmundssonin Maanpäällisiä unelmia keskiviikkona 19.8. klo 17 joko Tervasaaressa Liisankadun päässä tai Espresso Edgessä Liisankadun melkein toisessa päässä. Ainon pitäisi olla kirjanehdottaja.

Vähän vielä lomasekaisin terveisin
Riina

Franz Werfel: Kirje naisen käsialalla (19.5.2009)

29.05.2009 - 23:07

Servus luotaajat,
viime tiistaina teemana oli Franz Werfelin Kirje naisen käsialalla. Paikalla huikeat kuusi teoksen lukenutta!

Kirjassa huomiota oli herättänyt erityisesti naisen asema 1930-luvulla ja syyllisyyden tunne sekä poliittisella tasolla liittyen holokaustiin että yksityisellä ihmissuhteiden tasolla. Rikas perijätär Amelie ja yliopistolla uraa tehnyt Vera ovat hyvin vastakkaisia hahmoja, ja pohdimme miten olosuhteet ja perhetaustat olivat vaikuttaneet heidän toimintamalleihin ja ratkaisuihin. Päähenkilö Leonidas kameleonttimaisena ja selkärangattomana kiipijänä herätti negatiivisia viboja. Ihmettelimme hänen pinnallista suhtaumista elämään ja toisaalta sitä, miksei hän pystynyt irottaumaan ylellisestä elämätavasta, vaikka hän osittain tuntui haikailevan jonkin muun perään.
Tiivis kirja tarjosi siis reilusti pureskeltavaa.

Seuraavaksi luupin alla toinen pienoisromaani: Irène Némirovskyn Tanssiaiset. Tarina nousukkaista tämäkin - tällä kertaa tosin naisen käsialaa ja Pariisiin sijoittuen. Némirovsky oli Werfelin aikalainen.

Tervetuloa sankoin joukoin Tervasaareen ti 16.6. klo 17 (sateen sattuessa Espresso Edge Liisankadulla).

Tanssiaisten jälkeinenkin kirja saatiin jo sovittua: Einar Már Guðmundssonin Maanpäällisiä unelmia.

Peace,
Johanna

Rakel Liehu: Helene (5.4.2009)

29.05.2009 - 23:03

Luotasimme Helenen jo ajat sitten, mutta nyt vasta sihteeri on henkisesti kypsä kirjoittamaan yhteenvetoa tapahtumasta. Itse hän ei ole vielä lukenut kirjaa loppuun (tuleeko sitä päivää?).

Kaikki koolle päässeet (Riina, Johanna, Pauliina, Aino) pitivät kirjasta. Se oli ainakin teoksen lukeneiden mielestä runollinen, kaunis ja siten mukava lukukokemus. Pituutta ehkä hivenen kritisoitiin, sillä toistoa löytyi jonkin verran. Romaanissa oli kuvattu hienosti luomistyötä: ei liian opettavaisesti, vaan havainnollisesti. Liehu oli mielestämme tavoittanut Schjerfbeckin maalausten tunnelman. Taisimme todeta, että teos vaikutti realistiselta taidemaailman kuvaukselta.

Heleneä oli osittain aika hurja lukea, sillä se oli aika pessimistinen ja karu köyhän, yksinäisenkin ja ennen kaikkea menestystä saavuttamattoman taiteilijan kuvaus. Kuitenkin nykypäivänä S:n maalauksilla on huima arvo! Pohdimme kirjan kohtaamisia, ihmissuhdedraamaa, jota tuntui esiintyvän mielenkiintoisen paljon. Puhuimme myös Helenen perheen kaipuusta, herkkyydestä ja taipumuksesta masennukseen. Joku taisi ihmetellä sitä, miten ylpeä taiteilija oli nimenomaan lopunaikojen omakuvista, jotka ovat kuitenkin aika rumia, rujoja, lähellä kuolemaa. Toisaalta teos oli aika lopunaikoihin keskittynyt, sillä taiteilija ikään kuin muisteli elämäänsä ollessaan jo vanha. Mietimmekin, oliko tämä olevinaan eräänlainen päiväkirja tai muistelmateos.

Olimme sitä mieltä, että teoksesta voisi hyvin tehdä elokuvan, nettisivuston, johon liittäisi S:n maalausten kuvia sekä oppirompun koulukäyttöön. (Vastaan tietty tulisivat nuo tekijänoikeuskysymykset...) Antoisaa olisi ollut lukea teosta S:n maalauksista tehdyn kirjan kanssa. Onneksi Johanna toi Luotaajiin sellaisen mukanaan!

Yritän saada lomalla luettua kirjan loppuun! Se on minunkin mielestäni kyllä hyvä, mutta vaatii hidastempoisuudessaan sinnikkyyttä!
Pauliina

Salman Rushdie: Itä, länsi (1.3.2009)

02.03.2009 - 20:50

Tällä kertaa luotaamassa oli reipas joukko keskustelijoita. Paikalla oli myös ruotsalais-englantilais-tansanialaistumassa oleva vahvistuksemme, Katriina allekirjoittaneen sekä Ainon, Johannan, Millan ja Pauliinan lisäksi. Kaikki olivat lukeneet ainakin osan kirjan yhdeksästä novellista. Erilaisista lukutyyleistä johtuen yhden kaikkien lukeman novellin poimiminen analyysin kohteeksi oli kuitenkin haastavaa. Kirjassa on kolme väliotsikkoa: ”Itä”,  ”Länsi” ja ”Itä, länsi”. Näiden välisiä yhteyksiä ja eroja luotaajat yrittivät ratkaista. Kuitenkin novellit on julkaistu alun perin erikseen, joten ehkä etsimme turhaan kokonaisuutta.

Itä, länsi sai osakseen pääasiassa kehuja. Rushdien tyyliä kehuttiin ja erityisesti ihailtiin hänen rohkeuttaan kirjoittaa leikitellen ja itsevarmasti mielikuvitustaan käyttäen. Toisaalta joku hieman kritisoi sitä, että kirjaa oli vaikea luokitella mihinkään kategoriaan, kun novellien teemat ja aikakaudet vaihtelevat historiallisesta novellista scifiin ja maagiseen realismiin. Rushdie sekoittaa sujuvasti todellisuutta fiktiivisiin aineksiin ja saa lukijan välillä hämmennyksiin. Erityisesti novellin Yorick Hamlet viittaukset koettiin myös vaikeiksi ja ärsyttäväksikin, kun tuntui, että kirjailija oletti lukijan olevan Shakespearen asiantuntija. Myös pitkät lauseet ja monipolviset tarinanrakentelut saivat jotkut jättämään koko hämmennystä herättäneen Yorickin KUKKO-JA-HÄRKÄ –tarinan kesken.

Luimme novellin Rubiinitohveleiden huutokaupassa ääneen. Se edusti kirjan osaa ”Länsi” ja kuvasikin länsimaista rahan valtaa melko osuvasti. Sen alkuosassa kuvattaan värikkäästi Ihmemaa Ozziin viittaavien Rubiinitohveleiden huutokauppaan kokoontuneita ostajia. Huutokaupan alkaessa alkaa vasta varsinainen tarina tekstin minän suhteesta elämänsä rakkauteen, serkkuunsa Galeen. Novellin lopussa ihmeelliset, onnea turvaa ja rakkautta luvanneet tohvelit jäävät päähenkilöltä kuitenkin ostamatta ja hän kokee itsensä vapaaksi. Rushdien suhdetta uskontoon ja fundamentalismiin pohtiessamme päädyimme vertailemaan Rubiinitohveleita Itä-puolen novelliin Profeetan hius.

Alun ”Itä”-novellit olivat luotaajien mielestä selkeämpiä ymmärtää ja noudattivat ainakin mielikuvissamme tuhannen ja yhden yön tarujen kuvausta. ”Länsi”-novellit olivat välillä liiankin monimutkaisia ja niissä oli paljon vaikeita sanoja. Ehkä Rushdie käytti tätä tyylikeinona vahvistaakseen kuvaa pirstaleisesta lännestä, jonka tieto on besserwissermäistä erilaisten termien, medioiden ja merkitysten sekamelskaa ja jota vaan on vaikeampi tajuta. Vaikka toisaalta koimme myös, että ”Idän” novellien merkitysten löytyminen saattoi meille, länsimaalaisille lukijoille, olla sekin haastavaa.  

Luin itse tänään kirjan loppuun ja sen viimeisen novellin Kosija. Katriinan epäilyistä huolimatta minusta käännös oli tehty hyvin, kun muutamat olennaiset osat oli jätetty ilmeisesti alkuperäiseen muotoonsa (kuten porter-courter ensimmäisen luvun lopussa). Vahtimestarin puhetta olisi mielenkiintoista verrata kuitenkin vähän lisää alkuperäiseen. Miten englanniksi kuuluu luvun 10 loppupuolelta vahtimestarin pisin kuultu lause ”Herrat herrat ei herrat nämä ei B:n naiset herrat B:n naiset ylhäällä kolmannessa kerroksessa B:n maharaja myös herrat Jumalan totuus äidin hauta minä vannon.”? Koska osa luotaajista oli lukenut kirjan englanniksi, toivoisin, että joku voisi kommentoida!

Seuraavalla kerralla luodattavana on Rakel Liehun Helene. Tapaamme torstaina 2.4. klo 17 Pauliinan luona. Ehdottajalla eli Pauliinalla oli esittelyssä erilaisia äänikirjoja, mutta teoksen voi myös perinteisesti lukea. Ehkä saamme aikaiseksi jotain keskustelua myös Helene Schjerfbeckin teoksista. Seuraavana kirjan ehdottajana on Johanna. Nähdään silloin! Sekavista muistiinpanoistaan ylös kirjasi Riina