Lionel Shriver: Poikani Kevin (1.2.2009)

09.02.2009 - 16:24

Luotaajat (Aino, Mirkka, Pauliina ja Riina) kokoontuivat jo viikko sitten Pauliinan luona. Silloin keskusteltiin koulusurmista, ilkeistä lapsista ja lasten kasvatuksesta vähän laajemminkin, sillä vain kaksi neljästä oli lukenut Lionel Shriverin Poikani Kevinin. Shriver vaikutti kirjan perusteella taitavalta tarinankertojalta, sillä Kevinin kertomus piti mukanaan "loppuhuipennukseen" ja onnistuneeseen yllätykseen asti. Koulusurmaajan äidin kirjoittamat kirjeet aviomiehelleen tekivät tarinasta varsin todentuntuisen, vaikka paikoitellen pojan ilkeys koetteli uskottavuuden rajoja. Kirjan opetuksen voisi olla ettei kannata hankkia lapsia oman olemassaolon tarkoitusta ratkaisemaan eikä lapsille kannata teeskennellä. Siitä jää kiinni.

Seuraava luodattava kirja on Salman Rushdien Itä, Länsi. Takakansi lupaa: "Yhdeksän novellia idästä ja lännestä, niiden kuvitelluista eroista ja salatuista yhtäläisyyksistä" eli mukaan kannattaa tulla keskustelemaan, jos vaikka ehtisi vain yhden novellin lukea. Tavataan sunnuntaina 1.3. klo 17.00 mun luona Runeberginkadulla.

Tervetuloa kaikki!
Terveisin
Riina

Yasmina Khadra: Attentaatti (16.11.2008)

16.01.2009 - 17:53

Yasmina Khadran Attentaatti oli herättänyt sunnuntain luotaajissa (Milla, Jenni, Aino, Pauliina ja allekirjoittanut) pääosin positiivisen reaktion. Israelilaisten ja palestiinalaiseten konfliktia käsittelevä teos herätti päällimmäisenä kysymyksiä siitä, kuinka uskottava teos on. Osittain teoksen uskottavuutta haittasi ainakin Hollywood-elokuvamaisuus ja käännökseen liittyvät ongelmat. Osa hahmoista, paikoista ja dialogista tuntuivat liioitelluilta ja stereotyyppisiltä. Kirja onnistui kuitenkin käsittelemään konfliktia ruohonjuuritasolla ja nostamaan esille koston kierteen problematiikan myös kerronallisilla ratkaisuilla. Päähenkilö Aminin hämmennys vaimonsa ratkaisusta kuvaa varmasti osittain konfliktista kaukana olevan hankaluuksia ymmärtää, miksi iskujen kierre tuntuu jatkuvan ja jatkuvan.

Luotaajat kohtaavat seuraavan kerran vuonna 2009. Lionel Shriverin romaani Poikani Kevin on aiheena sunnuntaina 1.2. Pauliinalla.

Rauhaa ja rakkautta!
Johanna

Claire Castillon: Äidin pikku pyöveli (5.10.2008)

06.10.2008 - 18:29

Luotaajien syksyinen iltatapaaminen Pääskylässä hurahti neljän keskustelijan voimin vauhdilla. Milla, Johanna, Aino ja Pauliina syväluotasivat Claire Castillonin lyhyitä, karuja äidin ja tyttären välisestä suhteesta kertovia novelleja parikin tuntia eksymättä sen pahemmin sivujuonteille. Novelleissa selvästi oli pureksittavaa, vaikka ne olivatkin nopealukuisia ja pinnallisesti helppoja.

Tarinat olivat kuitenkin rankkoja, niissä ei paljon toivoa annettu. Muutama niistä toki oli kevyempi, ehkä jotenkin jopa normaalimpi. Osa novelleista taas oli mielestämme kirjoitettu “överiksi”. Pohdimme myös sitä, olivatko hahmot liioiteltuja. Jonkun mielestä päähenkilöt olivat tyhmiä, eivät ymmärtäneet, eivätkä oppineet tarinan aikana mitään. Novellien loput jäivätkin usein auki; niissä ei välttämättä ollut mitään käännettä parempaan tai pahempaankaan suuntaan. Vaikka kertoja (tai kirjoittaja??) herätti joskus toiveen asioiden suunnan muuttumisesta, kukaan ei kuitenkaan puuttunut äidin ja tyttären suhteeseen, joka sai joissakin tarinoista täysin makaabereja piirteitä. Myös isät pysyttelivät taka-alalla: he olivat kenties normaalimpia kuin äidit, mutta toisaalta käyttäytyivät ikään kuin heitä ei olisi. Ulkopuolinen kertoja toi novelleihin selkeyttä, mutta usein kertoja oli jompikumpi päähenkilöistä ja kerronta siten minämuotoista.

Hahmot olivat juonen kulun takia yksinkertaistettuja, pohdimme. Yleensä toinen (äidistä ja tyttärestä) oli jotenkin neuroottinen tai epänormaali. Jotkut novelleista tosin olivat suhteellisen tavallisiakin, esimerkiksi Häpeä toi jollekin mieleen oman nuoruusajan, jolloin ”joutui” häpeämään vanhempiaan. Castillon tavoitti siis novelleissaan nuorten omaa ääntäkin. Tarkemmin luotasimme kahta novellia, Postinjakohetkeä ja Kymmentä leikkausta kymmenessä vuodessa.  Lopuksi luimme kenties kokoelman normaaleimman ja positiivisimman luokkaretkestä kertovan Häpeän. Taisimme hiukan kyseenalaistaa kokoelman nimeä, joka oli yhden novellin nimi, muttei kuitenkaan saman novellin kuin alkuperäisessä ranskankielisessä kokoelmassa. Itse jäin miettimään, olivatko äidit sittenkin lapsiaan neuroottisempia ja miksi. Syytä ei tuntunut löytyvän.

Joka tapauksessa taisimme kokoelmasta pitää, joskaan monen sen novellin lukeminen yhteen menoon ei liene järkevää. Seuraavaksi jatkamme ranskankielisen kirjallisuuden parissa: Yasmina Khadran Attentaatista kokoonnutaan keskustelemaan su 16.10. Millan luo Myyrmäkeen. Yhteislähtö Rautatieasemalta, aikataulujen alta klo 16! Milla toimittaa tulo-ohjeet lähempänä tätä ajankohtaa. Ja vielä tiedoksi: kannattaa varata kirja mitä pikimmin, ne ovat kovin kysyttyä kamaa.

Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen (1.9.2008)

08.09.2008 - 14:41

Tjänare!

Luotaajat kokoontuivat maanantaina luonani Vallilassa. Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisesta keskustelemassa olivat itseni lisäksi Riina, Milla, Johanna, Pauliina sekä Enni-vauva, hänkin mielipiteitään aina välillä kovasti huutaen.

Kaikki pitivät teosta ihan viihdyttävänä, vaikkakin alku tuntui junnaavan paikallaan ja toistavan itseään. Tarina parani edetessään ja nappasi lukijan mukaansa, tosin muuttuen vielä entistäkin epäuskottavammaksi. Kuitenkin paikoittain hyvinkin hauskalla tavalla, monet meistä olivat lukiessaan jopa ihan nauraneet ääneen.

Päiväkirjamuotoa hieman kummeksuimme, kun kertoja tuntui kuitenkin selvästi puhuvan lukijalle. Myös sosiaalidemokratian korostaminen herätti kummastusta, mutta tuumimme sen ehkä aiemmin olleen hyvinkin tärkeä osa ruotsalaisuutta.

Teos sai pohtimaan, pilkattiinko siinä ruotsalaisuutta vai suomalaisten suhtautumista ruotsalaisiin. Ehkä molempia. Esimerkkinä ruotsalaisuudesta kirja selitti ihan kaiken kai kaikki nyt varmasti ymmärsivät -tyylillä, kuvaillein asioita uudelleen ja uudelleen, määritellen taasen ja vielä kerran selventäen.

Kovin pitkäksi aikaa kirja ei herättänyt keskustelua, se ei tuntunut niin monitasoiselta. Toimittajan kirjoittama, totesivat monet.


Seuraavaksi luettavaksi valittiin Claire Castillonin novellikokoelma Äidin pikku pyöveli. Tapaamme Pauliinan luona sunnuntaina 5.10. kello 18 alkaen.

Med vänlig hälsning, vadelmavene-karkkeja edelleen popsien
Aino