15.10.2007 - 13:41
Sateisena sunnuntaina keskustelimme Virginia Woolfin romaanista Mrs. Dalloway. Mukana menossa Riina, Sampo, Pauliina ja Johanna, sekä Katriina, joka saapui paikan päälle myöhemmin.
Mrs. Dallowayta oli luettu mielenkiinnolla ja puhuttavaakin riitti reilusti. Mrs. Dalloway määritellään yleisesti tajunnanvirta - ja yhdenpäiväromaaniksi, ainakin takakansiteksteissä ja julkisessa keskustelussa. Verrattuna James Joyceen tai Volter Kilpeen, Woolfin aikalaisiin, on Mrs. Dalloway melko helppolukuinen.
Yllätyimme siitä, että kirjassa oli Clarissan (Mrs. Dalloway) ohella useita muita keskushenkilöitä, sekä siitä miten paljon kerronta nojaa viidenkympin kieppeillä olevien hahmojen muistoihin ja nostalgiaan kadotetuksi koettua nuoruutta kohtaan. Päädyimmekin pohdiskelemaan aika paljon hahmojen elämänasenteita ja sitä että mistä se onnellisuus ja tyytyväisyys kumpuaa. Tekstissä muutamaan otteeseen nousevat esille kohdat, joissa onnea tunnetaan hetkellisti sulauduttaessa kaupungin elämäntäyteiseen vilskeeseen tai puiston auringonpaisteiseen iloon, joka tosin tuntuu taas katoavan kun hahmot ryhtyvät pohdiskelemaan elämässään tehtyjä ratkaisuja ja valintoja.
Romaanin hahmot herättivät ristiriitaisine mielipiteineen, suuttumuksen ja toisinaan katkeruuden värittämin ajatuksin todellisen ja rehdin vaikutelman.
Lisäksi keskustelimme väistämättä myös naisen asemasta. Teos sijoittuu ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan ja ilmapiirissä on havaittavissa pientä vapautumista mutta pääosin naisen asema määrittyy edelleen avioliiton kautta. Tajunnanvirranomaisesti keskustelu ryöpsähti myös nykypäivään ja neulovan naisen asemaan. Vapautunut neulominen kun vaikuttaisi olevan edelleen utopiaa. Mitähän Mrs. Woolf tästä tuumaisi?
Ensi kerraksi luetaan runoja! Luodattavana John Ashberyn kokoelma Valveillaoloa.
Amerikkalaisen nykyrunouden suuria nimiä sanovat - luettavaksi jää.
Tapaaminen Pauliinalla sunnuntaina 18.11. klo 18:00.
T: Johanna
