Sakari Katajamäki tutkijavieraana & Lauri Viita: Kukunor (9.8.2004)

 
11.08.2004 - 23:15

Kokoonnuimme maanantaina 9.8. Riinan luona aiheenamme Lauri Viidan runosatu Kukunor. Paikalla oli kahdeksan Luotaajaa (Anja, Pauliina, Mirkka, Mira, Riina, minä sekä uudet jäsenet Jenni ja Teresa) ja alustajana kirjallisuudentutkija Sakari Katajamäki Helsingin yliopistosta. Johdantona teemaan kuuntelimme Viidan Onni-sikermän. Runonippu ilmestyi alunperin heti Viidan kuoleman jälkeen ja on runoilijan tunnetuin. Sakari esitteli lyhyesti Viidan elämää, kiinnostuneet voivat etsiä lisätietoja esimerkiksi Yrjö Varpion ja Aila Meriluodon kirjoittamista elämäkerroista. Kukunor oli aikanaan paljon keskustelua herättänyt teos. Ensimmäinen Viidan runoteoksista, Betonimylläri, oli ollut paljon perinteisempi, joten kriitikot olivat hiukan ihmeissään. Kukunoria pidettiin todella vaikeana teoksena. Myös Luotaajat olivat olleet hiukan solmussa assosiaatiosta toiseen salamannopeasti siirtyvät kielen ja monimutkaisen uni–valve -tasoisuuden kanssa. Toisaalta teoksen leikillistä kieltä ja aihetta pidettiin mukaansatempaavana. Lukijoita oli ilahduttanut erityisesti nerokas äänteellisyys, esim. puheen yhtäkkinen muuttuminen tuutulauluksi. Osa piti teosta valoisana, osa synkkänä – totesimme, että ahdistavaan mielikuvaan oli todennäköisesti vaikuttanut ulkokirjalliset tekijät eli käsitys Viidasta, erityisesti hänen skitsofreniastaan. Kukunorissa on paljon vaikutteita nonsense-kirjallisuudesta, jolle on tyypillistä yhtäaikainen rankkuus ja kepeys. Tavoitteena ei ole hakea vastauksia, vaan heittää kysymyksiä.

Lisälukemisena olleessa esseessä Sakari analysoi Kukunorin kielen autonomista asemaa. Kukunor pohtii kielen sopimuksenvaraisuutta, toisaalta tarinan edetessä kieli välillä konkretisoituu – esimerkiksi hyeenan nimi tapetaan. Sakarin avulla saimme teoksesta irti myös esimerkiksi kirjallista parodiaa: Viita parodioi Aale Tynnin ja P. Mustapään runoja, samoin tiedemiehiä.

Pohdintaa herätti teoksen mahdollinen rakkaustarina – onko peikkoserkusten seikkailu luettavissa romanttisena rakkauskertomuksena? Peikothan ovat vain kuusivuotiaita ja lisäksi sukulaisia, mutta toisaalta on kyse peikoniästä. Vihjeitä rakkaustulkinnalle saimme kesken jätetystä rakkaudentunnustuksesta sekä romanttisesta haaveesta yhdistää toisiaan kaipaavat autiomaa ja järvi.

Seuraavaksi päätimme pitää ääneenluku-Luotaajat, jossa luetaan vuorotellen (voi toki vain kuunnellakin) teos Fedja-setä, kissa ja koira. Tilaisuuteen ei tarvitse lukea mitään ennalta eikä lainata kirjaa itselleen.

Mainoksena vielä, että Sakarin toimittama antologia Runosta runoon ilmestyy tulevana syksynä. Teos käsittelee suomalaisen runouden yhteyksiä kansainväliseen runouteen antiikin ajasta nykypäivään. Kiitokset vielä Sakarille asiantuntijapanoksesta sekä kaikille viime kerran osanottajille osallistumisesta.

Antoisia lukuhetkiä!
Katriina

Alice Martin kääntäjävieraana Luotaajissa & Lewis Carroll: Liisa ihmemaassa (9.6.2004)

 
10.06.2004 - 23:14

Luotaajissa eilen...
Paikalla Anjan luona olivat Tarja, Riina, Tintti, Pauliina, Katriina, Anja, Mira ja tietenkin vierailijamme, kääntäjä Alice Martin. Aiheena oli kääntäminen, erityisesti Alicen käännös Lewis Carrollin Liisa ihmemaasta (Alicen seikkailut ihmemaassa) ja muutama runo kirjasta Maailman runosydän.

Alussa kuuntelimme Anjan levyltä Liisaa ihmemaassa viroksi luettuna. Puhuimme mm. siitä, minkä ikäisille kirja on suunnattu - onhan tarinasta keksitty monenmoisia villejä tulkintoja. Alice itse piti kirjaa lastenkirjana, vaikka olikin kääntäessä säilyttänyt viktoriaanisen koukeroisia lauseita, jotka ovat hankalia aivan pienille lapsille. Meille selvisi myös, että Liisa ihmemaassa oli ilmestyessään ollut suorastaan vallankumouksellinen lastenkirjaksi, koska tarinalla ei ole opetusta. Olikohan tämä ensimmäinen lastenkirja, jossa esiintyy teema "aikuiset on tyhmiä"?  Kirjan Alicen itsevarma ja hiukan pikkuvanha käytös ihastutti, ärsytti ja ihmetytti. Käytöksen syyksi epäilimme viktoriaanista kasvatusta.

Ihmettelimme myös, miten sanaleikit kääntyvät toiselle kielelle. Miten sanaparista whiting/blacking tulee siika/vaaka? Alice oli päättänyt, ettei halua käännökseen viitteitä suomalaiseen kulttuuriin. Siksi irvikissasta ei voinut tulla Hangon kissaa (vaikka se hymyilee kuin hangon keksi) ja tuttu Liisakin oli vaihtunut Aliceksi. Runojen yhteydessä mietittiin mm. kääntäjän vapautta, loppusointujen ja tyylikeinojen säilyttämistä. Runojen kääntämisessä Alicen mielestä tärkeintä on eläytyminen ja runon
ymmärtäminen.

Seuraavasta kerrasta Katriina jo ehtikin lähettää postia.

Tong Su: Punainen lyhty & kiinalaisia rakkausrunoja (16.5.2004)

 
20.05.2004 - 23:07

Luotaajat kohtasivat jälleen sunnuntaina 16.5. Tällä kertaa Sampon luona Lauttasaaressa. Mukana olivat Pauliina, Riina, Mira, Helka, Sampo, Katriina, Tintti ja vierailevana tähtenä Salla. Lähes kaikki olivat lukeneet Tong Sun Punaisen lyhdyn. Lisälukemistona oli Pertti Niemisen kokoamasta ja suomentamasta teoksesta Silkkihiukset muutamia rakkausrunoja, jotka luimme ääneen ja analysoimme lyhyesti. Helposti lähestyttävät runot muodostivat kauniita kuvia, mutta syvempiä merkityksiä pystyimme vain arvailemaan ja aavistamaan. Mitä kangaspuut voisivatkaan symbolisoida?

Mira johdatteli meidät Punaisen lyhdyn aiheeseen lukemalla ensin uutisen jalkavaimoja koskevasta lainsäädännöstä Kiinassa sekä pienen romaaninpätkän miehestä, joka ei vielä 17 vuoden jälkeen saanut eroa ensimmäisestä vaimostaan naidakseen toisen. Punainen lyhty sai arvosanan seitsemän. Kaikki pitävät sen lyhyydestä ja helposta luettavuudesta. Vaikka kirjaa luonnehdittiin mielenkiintoiseksi, kenties sen hitaudesta tai suppeudesta johtuen, Luotaajat eivät suosittele sitä uudelleen luettavaksi. Kirja innosti meitä pohtimaan kiinalaista kulttuuria, joka näkyi kirjassakin mm. meitä kummastuttavina tunteenilmauksina ja paikoin rajuina kohtauksina muuten seesteisessä kerronnassa. Päähenkilön kohtalo sai pohtimaan naisen asemaa muutenkin ja huomasimme, kuinka jalkavaimoja löytyy muualtakin kuin Kiinasta.

Seuraavan kerran Luotaajat kokoontuvat 9.6. Silloin saamme vieraaksemme suomentaja Alice Martinin, joka olikin Miran esittelemien kirjojen teemana. Luettavaksi valitsimme Lewis Carrollin Alicen seikkailut ihmemaassa sekä muutama Alice Martinin suomentama runo, jotka hän toivoo myös luettavan. Runot löytyvät kirjasta Maailman runosydän. Alice tuo paikalle alkuperäiset runot verrattavaksi.

Maya Angelou: Minä nousen aina s. 498-499
James Mcauley: Pietà s. 648
Christina Rossetti: Kaiku s. 659 ja
Laulu s. 661- siitä on kiinnostavaa katsoa myös vanhempaa suomennosta,
jonka voin kaivaa esiin
Shelley: Musiikki s. 660

Ensi kerralla sihteerinä toimii tämän kerrran kirjaehdottaja eli Mira ja uutta kirjaesittelijää ei sovittukaan... Kenenköhän vuoro? Jos joku ei ole vielä ehdottanut kirjoja, mulle meiliä asap. Muuten ehdotan ehdottajaksi Tinttiä. Muistakaa ilmoittaa Anjalle viimeistään 6.6. oletteko tulossa!
Nautinnollisia lukuhetkiä hyvät Luotaajat!

T:Riina

Nuruddin Farah: Elämisen lahja (4.4.2004)

 04.04.2004 - 23:06

Kokoonnuimme juuri minun luonani ja keskustelimme teoksesta Elämisen lahja. Paikalla olivat (tai osa on edelleen:) Tintti, Anja, Mira, Riina ja minä sekä lopuksi myös Pauliina. Teos oli pidetty. Erityisesti pidettiin sen rakkaustarinasta, joka oli yhtä aikaa kaunis ja realistinen, ei siirappinen. Kirjassa olevia uutispätkiä toiset pitivät turhina, mutta suurin osa kuitenkin mielenkiintoisina ja nykyaikaan linkittävinä. Lahjan antamisen teema sai meidät pohtimaan kirjan ulkopuolisiakin kokemuksiamme ja aiheesta lukemiamme analyysejä. Lahjan antamisen kulttuurisidonnaisuus ja systeemien monimutkaisuus oli saanut monet hämilleen lahjanvaihtotilanteissa. Kirjan kritiikki kehitysyhteistyötä kohtaan linkittyy myös lahjateemaan - kehitysyhteystyö kun harvoin on pyyteetöntä, vaikka länsimaalaisina niin saatammekin kuvitella.

Seuraava tapaaminen on sunnuntaina 16.5.Riinan Aasia-aiheisesta teosesittelystä valitsimme luettavaksemme Tong Sun teoksen Punainen lyhty. Teos on pienikokoinen ja siinä on vain 109 sivua, joten nyt ei kellään pitäisi olla ajanpuutteesta kiinni osallistuminen. Kirja kertoo kiinalaismiehen neljästä vaimosta, ja sen pohjalta on tehty suosittu elokuva, jonka myös seuraavalla kerralla ajattelimme katsoa. Jos joku sattuu asumaan ihan videovuokraamon vieressä, voi ilmoittautua mulle, mutta muussa tapauksessa voin käydä hakemassa sen ennalta. Jokainen voisi myös varautua tapaamiseen n. 50 sentin tai euron kolikolla, jotta voidaan jakaa huima kolmen-neljän euron vuokrausmaksu :)

Punainen lyhty -romaanin lisäksi päätimme keskustella muutamasta kiinalaisesta runosta, jotka on poimittu Pertti Niemisen suomennosvalikoimasta Silkkihiukset. Teos oli yhtenä lukuvaihtoehtona ja herätti paljon mielenkiintoa. Jottei jokaisen tarvitsisi hankkia teosta käsiinsä, kirjoitan runot mailini alaosaan.

Olen pyytänyt Luotaajiin yhtä Taiwanissa lapsuutensa asunutta, Kiinan kulttuuria ja kieltä hyvin tuntevaa opiskelukaveriani, joka voi (jos vain pääsee ensi kerralla paikalle) valottaa meitä runojen syvemmistä teemoista ja muutenkin taustoittaa keskustelua ja vastata kysymyksiin.

Huomasin juuri, että unohdimme valita seuraavan kerran kirjanehdottajan, mutta ehdotan että vuorossa olisi nyt Mira, joka ei ole vielä ehdottanut kirjaa, eihän? Kirjanehdottaja siis vastaa myös alun ääneenlukupätkästä: valitsee tuon kerran aiheeseen jollain tavalla johdattelevan tekstin ja lukee sen ääneen. Lisäksi kirjanehdottaja toimii ko. tapaamiskerran sihteerinä ja kirjoittaa tämän tiivistelmän ja infopaketin seuraavasta tapaamisesta. Tarjoiluvastaavanahan toimii uuden käytäntömme mukaan tuvantarjoaja eli ensi kerralla Sampo.
Tapaamisiin,
Katriina

Ne luettavat runot, jotka ovat kaikki Tzu-yeh lauluja:

**

Kun olin sinuun vasta tutustunut,
toivoin jo kahden sydämen yhtyvän -
mistä minä tiesin, ettei siitä valmista synny,
kun sovittaa lankaa rikkonaisiin kangaspuihin.

**
Sen jälkeen kun erosin armaastani,
ei ole kulunut päivää,
                 etten olisi huokaillut.
Korkkipuu kasvaa tiheäksi metsäksi -
miten suru voi kasvaa näin suureksi?
**
Jos istutat lootuksen korkealle mäelle
pääset sen luokse vain takiaislaakson kautta.
Totisesti, yhden kukan takia
saat kahlata vaivojen halki.

**

Eron jälkeen kyynelten virrat yhtyvät.
Ajattelen sinua täynnä surua:
sisukseni ovat silppuna,
maksani hakattu pieniksi paloiksi.

**

Lootuslammen keskellä
on punainen hyvimaja, seiniä vailla.
Kallisarvoisella matolla,
                 jadekoristeisessa vuoteessa
täyttyy syvä rakkautemme.

**

Kuulas kaste pysyy maassa aamusta iltaan,
yön pitkän puhaltaa jäätävä tuuli,
Muistan armastani: hän kaipaa lämmintä ylleen.
Nousevan kuun valossa helskytän kangaspuita.